Julkaistu    |  Päivitetty 
Kaisa Aitto-oja

Lue sinä, minä kuuntelen

Tatiana Posternak on Pessille vanha tuttu. Tatiana Posternak on Pessille vanha tuttu.
Pikkuinen musta uroskoira tervehtii iloisesti toimittajaa. Naamaa täytyy päästä nuolemaan heti ja rapsutuksiakin kaivataan. Pessi on ihmisten kanssa yhtä aikaa sekä reipas että rauhallinen. Täydellinen lukukoira siis.

– Olemme olleet mukana toiminnassa kaksi vuotta. Suoritimme kurssin ja soveltuvuustestit verkossa, jonka jälkeen Pessi sai R.E.A.D. -merkin ja todistukset postissa sekä kirjastolta erillisen sopimuksen. Minulla piti myös olla kokeneelta ihmiseltä luonnevakuutus Pessin sopivuudesta lukukoiraksi, Pessin omistaja Seija Ventola kertoo.

– Rantakylän kirjasto toivoi allergisoimatonta ja mukavaluonteista lukukoiraa. Minulla oli sellainen ja sen lisäksi kiinnostusta tähän hommaan.

Kirjastolla on erillinen huone, jossa voi pitää puolen tunnin mittaisia lukuhetkiä.

– Tämä on oivallinen paikka. Puolituntinen on lapsen, koiran ja minun yhteinen hetki. Lukemisen aikana koiran kanssa ei leikitä, Ventola kertoo.

Lukijoita mahtuu kahteen tuntiin yleensä neljä.

Lukukoirahetkeen ilmoittaudutaan etukäteen kirjastolla tai soittamalla.

– Lapset ovat 4–14-vuotiaita, ulkomaalaisia ja suomalaisia. Lukijat ottavat Pessin aina iloisesti vastaan. Monet heistä tulevat käynneille uudestaan, Seija Ventola toteaa.

Maailmalta löytyy tällä hetkellä yhteensä noin 5000 lukukoiraa. Joensuun alueella lukukoiria löytyy myös Pyhäselästä, Reijolasta ja Kontiolahdelta.

– Pessi yleensä keskittyy kuuntelemiseen ja osaa ottaa lukijoihin kontaktin, Ventola kertoo.

– Ensimmäisillä kerroilla tämä oli Pessille vähän hankalaa, mutta vähitellen se alkoi oppia lukemaan tilannetta. En siis ole opettanut sitä käytännössä juuri tätä työtä varten.

–  Ei ole kotona luettu kirjoja yhdessä, Ventola naurahtaa.

Seija Ventola on ammatiltaan entinen kirjastonhoitaja. Lukukoiratyö on hänelle puhdasta vapaaehtoistyötä.

– Tärkeintä on tuottaa lapsille iloa. Kouluissa vaaditaan lukemista, joten toki senkin takia tämä on hyvästä.

–  En missään nimessä ota opettajan roolia. Tämä on pikemminkin lapsen lukemisen edistämistä, Ventola täsmentää.

–  Lukukoiralle lukeminen vähentää lapsen epävarmuutta ja häpeää lukemisen suhteen.

Tämä ei ihmetytä. On turvallista tarinoida eläimelle, joka ei tuomitse.

Tatiana Posternak, 9, on käynyt useita kertoja lukemassa Pessille.

Jokaisen lukukerran jälkeen hän saa lukukoirapassiin tassutarran merkiksi käynnistään.

– On ollut tosi kivaa, hauskat kirjat on kivoja. Hyppää kyytiin -kirjat on parhaita, Posternak toteaa.

Tatianan lukiessa sohvalla Pessi istuu vieressä. Välillä koira yrittää nuolaista tytön kasvoja tai touhuta jotain muuta.

– Ensimmäisen lukijan aikana Pessi on vielä niin innoissaan tapahtumasta, Ventola naurahtaa.

– Lapsillakin menee joskus aikaa päästä tilanteeseen mukaan. Toiset valitsevat kirjoja huolella, toiset käyvät ensimmäistä kertaa ja tutustutaan hetki. Se on ok.

Posternak ei emmi kirjan valinnassa, eikä kieli mene solmuun. Lukeminen sujuu häneltä reippaasti ja sujuvasti.

– Tatianasta huomaa, että hän harrastaa lukemista. Hyvin menee, Ventola kehuu.

– Luen kotona äidille läksyt ääneen, ja luen muutenkin, Posternak sanoo.

Jörn Donner on oikeassa: lukeminen kannattaa aina. Koirankin kanssa.

Kommentoi

Hae Heilistä