Julkaistu 
Maija Palojärvi

Hän: Linnea Breiling

Alun perin Nurmijärveltä kotoisin oleva Linnea Breiling on viihtynyt Joensuussa jo vuodesta 2010. Maija Palojärvi Alun perin Nurmijärveltä kotoisin oleva Linnea Breiling on viihtynyt Joensuussa jo vuodesta 2010.

"Parasta ovat tee ja seikkailut". Malmikadulla viihtyvä Linnea Breiling muistuttaa, että positiivisetkin tyypit saavat pitää myös mörrimöykkypäiviä.

 

Palautteessa kiitellään intoasi olla mukana monessa. Mitä kaikkea teet?

Tällä hetkellä pääjuttuni on olla Joensuun seudun erilaisilla oppijoilla (JOSE) töissä. Minulla on siellä menossa hanke, joka työllistää opettajia ja toisaalta myös tukee toisen asteen ja korkeamman asteen opiskelijoita. Olen melkein valmis erityisopettaja ja koulutukseltani myös yhteisöpedagogi. Olen muutenkin tehnyt tosi paljon kaikkia pieniä juttuja. Olen ollut mukana kaupunginteatterissa ja kuorossa.

 

Onko nykyinen työsi ollut jo pitkään haaveissa?

Kiinnostus monenlaisista oppimisen välineistä ja tiedon lisääminen siitä, että meillä kaikilla on ominaisuuksia, joita voi hyödyntää oppimisessa ja elämässä ylipäätään, on ollut luonteva polku työpaikkaan. Olen aloittanut JOSE:lla 2013 luki-englanninopettajana, ja sitä kautta oli jalka työpaikalla.

 

Mitä työpäiviisi kuuluu?

Työpäivät ovat kaikki tosi erilaisia. Se menee tosi paljon sen mukaan, mitä opiskelijat tarvitsevat tai jos meillä on jotain tapahtumia, työpäiviä rakennetaan sen mukaan. Periaatteessa minulla on kuuden tunnin työpäivä, mutta joskus ne ovat kahdentoista tunnin mittaisia ja joskus parin tunnin mittaisia.

 

Mitkä asiat ovat parasta arjessa?

Arjessa parasta ovat teehetket ja seikkailut. Pieniä ilon juttuja löytyy kaikenlaisesta, vaikka kirppisretkistä. Sitten myös ihan kävelyt järven jäälle, kun löytää siistejä saaria ja joitain paikkoja, missä ei ole aiemmin käynyt. Ja jos istuu lumihangessa ja juo teetä. On se sohvakin ihan kiva, semmoinen mummoutuminen ja neulominen on kivaa.

 

Sinun kerrotaan olevan myös yliopistokuoro Joy:n laulajia. Mitä laulaminen antaa sinulle?

Olen laulanut ainakin 17–18 vuotta. Se on pakoa arjesta. Yliopiston kuorossa on yhdessä tekemisen meininki, ja se yhteisö on myös hirveän tärkeä.

 

Mikä on hauskin tai mieleenpainuvin kuoromuistosi?

Viime keväänä sain idean, että tehdään laulukahvila silloin, kun on Ravintolapäivä. Lähdimme toteuttamaan sitä, ja siinä oli hyvä työryhmä minun kanssani. Olin tosi iloinen siitä, miten kuorolaiset tekivät yhteistyötä, miten kaikki oikeasti puhalsivat yhteen hiileen. Myimme muffinsseja, jotka kuorolaiset olivat leiponeet, ja siellä oli aina puolen tunnin välein lauluesityksiä. Se oli suuri hitti, ja siinä ehkä kulminoituu se, mistä meidän kuorossa on kyse: kun saadaan idea, niin ruvetaan yhdessä sitä tekemään.

Lisäksi vuonna 2005 lauloin yleisurheilun MM-kisojen avajaisissa Finlandia-hymnin jättimäisen kuoron kanssa, sinivalkoisiin pukeutuneena. Se oli kyllä ainutlaatuinen kokemus!

 

Pidätkö itse itseäsi positiivisena ihmisenä?

Kun noita Heilin äänestyksen palautteita kuuli, niin kyllä monet jutut niistä allekirjoitan ja olen ihan super-

otettu kaikesta palautteesta, jota olen saanut. Kyllä minä pyrin siihen, että olisin positiivinen ja kannan tuota titteliä kyllä ylpeydellä. Oikeasti on myös niitä mörrimöykkypäiviä, todellakin. Olen ehkä sellainen, että kannustan tosi paljon muita, mutta saatan olla itselleni tosi ankara joissain tilanteissa. Se, että on positiivinen, ei kuitenkaan mielestäni vie pois sitä, että voisi olla myös huonoja päiviä. 

 

Onko elämässäsi ollut jotain tiettyä tapahtumaa tai asiaa, joka olisi vaikuttanut elämänasenteeseesi?

Ei oikeastaan. Olen aina saanut opettajilta ja kavereilta palautetta siitä, että olen iloinen ja positiivinen, ja sen annetun roolin mukaan pyrin myös elämään. Kyllä minä olen tuo henkilö, joka palautteissa mainitaan, mutta välillä olen myös se mörrimöykky. Toivon myös, että se, mistä ihmiset muistavat minut, on se, että jaksan kannustaa ja olla aurinkoinen ilopilleri. Ja se oli minulle ihan superiso juttu, että joku ilmoitti minut tuohon äänestykseen, ja että oli vielä niin monta ihmistä, jotka allekirjoittivat tämän. 

 

Keitä perheeseesi kuuluu?

Perheeseeni kuuluu mieheni Ilkka ja kotiperheeseeni kuuluvat isä, äiti, pikkusisko Nora ja pikkuveli Jonas. Minulla on paljon sukulaisia täällä Joensuussa, isäni on viettänyt täällä lapsuutensa ja täällä ovat mummot ja kummit. Kaverit ovat niin läheisiä ja monesti enemmän läsnä arjessa kuin sukulaiset joissain tapauksissa.

 

Mikä kosketti viimeksi?

Minulla on yksi opiskelija, joka on käynyt syksyn mittaan aika säännöllisesti, ja sitten kun hän saavutti tavoitteensa ja oli siitä tosi iloinen ja onnellinen, niin se oli minullekin hyvä hetki.

Kommentoi