Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Taiteilua ennakkoluulojen ristitulessa

Laura Witick maalaa Armoa!-taidenäyttelyn teoksia silloin, kun hänellä ei ole tilaustöitä. Taidetta hän tekee työvälineillä, jotka eivät sisällä mitään eläinperäistä. Laura Witick maalaa Armoa!-taidenäyttelyn teoksia silloin, kun hänellä ei ole tilaustöitä. Taidetta hän tekee työvälineillä, jotka eivät sisällä mitään eläinperäistä.
On ainakin kaksi ihmistyyppiä, joiden lähestyessä kanssaihmiset joko provosoituvat tai kavahtavat aatetuputtamisen pelossa: uskovaiset ja eläinoikeusaktivistit.

Teologian maisteri ja Joensuun Animalian yhteyshenkilö Laura ”Limppu” Witick, 25, on molempia. Hän myös tietää, kuinka ennakkoluuloisesti uskovaiset ja eläinoikeusaktivistit toisiinsa suhtautuvat.

Noljakassa puolisonsa kanssa asuva Witick on myös taiteilija, joka työstää lokakuuksi Kulttuurikahvila Laiturille valmistuvaa Armoa!-taidenäyttelyä.

Näyttelyn 12 maalauksessa hän pohtii kristinuskon ja eläinten oikeuksien suhdetta. Taidenäyttelyn tarkoituksena on saada ihmiset näkemään eläimet Jumalan luomina olentoina, joiden oikeuksista huolehtiminen on kristillinen velvollisuus.

Sanomista on tullut jo nyt niin uskovaisilta kuin eläinoikeusrintamaltakin.

Kokkolassa syntyneelle, pienestä pitäen piirtämistä ja eläimiä rakastaneelle Limppu Witickille oli lapsena järkytys, kun hän tajusi, että ihmiset syövät eläimiä.

Ajatukseen kuitenkin turtui, kunnes seuraava herätys saapui Witickin perheeseen hankitun lemmikkikoira Viltsun muodossa. Silloin 10-vuotias Limppu alkoi havaita, että ihmisten tavoin myös eläimillä on persoona.

15-vuotiaana Limppu ilmoittautui koulussa kasvissyöjäksi. Vanhemmilleen hän ei päätöksestä kertonut, vaan söi kotona samaa ruokaa kuin muutkin, mutta matka kohti veganismia oli alkanut.

Teologia ui kuvioihin Limpun lukioaikoina. Hän pärjäsi uskonnon tunneilla niin hyvin, että heitti aluksi ihan vitsinä ryhtyvänsä isona papiksi. Vitsi alkoi kuitenkin tuntua aina vain paremmalta idealta, ja Limppu haki Itä-Suomen yliopistolle opiskelemaan teologiaa.

Teologisessa tiedekunnassa hän oli hivenen outolintu eläinoikeusajatuksineen. Kun Limppu esimerkiksi valitsi kandityönsä aiheen, eläimiin liittyvät liturgiat eli eläinten siunaaminen ja hautaaminen, sille jopa naureskeltiin.

Siitäkin huolimatta, että hänen kandinsa pohjautui tunnetun eläinteologin, brittiläisen Andrew Linzeyn tutkimuksiin. Linzeyn mukaan eläinten oikeuksille on vahva raamatullinen perusta. Esimerkiksi luomiskertomuksessa eläimiä ei syödä.

–  Kandiaiheeni alettiin ottaa vakavammin, kun sieltä löytyi uusia ajatuksia, jotka ovat ristiriidassa nykyisen kristillisen ajattelutavan kanssa mutta ovat kuitenkin loogisia. Kristinuskon Jumala luo jokaiselle luomalleen olennolle oman persoonansa, esimerkiksi tehotuotannon kukkotipulle, mutta kananmunateollisuudessa ne vain silputaan kuoriutumistaan seuraavana päivänä.

–  Onko kovin kristillistä, että tuhoamme Jumalan luoman ennen kuin se ehtii kasvaa edes aikuiseksi sen takia, että saisimme kananmunia? Limppu nostaa esimerkiksi.

Kristityt eivät ole aina suhtautuneet eläimiin välinpitämättömästi, ja aikoinaan niistä huolehtimista pidettiin jopa merkkinä Jumalan tuntemisesta.

Linzeyn mukaan kaikki muuttui 1200-luvulla, jolloin Tuomas Akvinolainen opetti eläinten olevan toisia, joiden kärsimyksellä ei ole moraalista merkitystä. Ajattelumalli jämähti sekä kristinuskoon että länsimaiseen kulttuuriin.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä