Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Älä mee, tai palaa ainakin takaisin, Ukkosmaine!

Ukkosmaine tunnetaan räväkästä esiintymisestään. Tässä duo vetää keikan Lehtiä Ilosaaressa -festivaaleilla vuonna 2011. Kimmo Kirves Ukkosmaine tunnetaan räväkästä esiintymisestään. Tässä duo vetää keikan Lehtiä Ilosaaressa -festivaaleilla vuonna 2011.

Lokakuun lopulla määrittelemättömälle tauolle hiljenevä joensuulainen duo Ukkosmaine innoitti faninsa rakkaudentunnustuksiin Karjalan Heilin kyselyssä.

Ukkosmaineen ystävien kesä alkoi haikeilla uutisilla. Kosketinsoittaja Ville Karttunen tiedotti elektro-disko-popduon Facebook-seinällä Ukkosmaineen vetäytyvän määrittelemättömän mittaiselle tauolle.

Perinteisesti taukoilmoitukset ovat olleet alkusoittoa bänditarinan loppumiselle, mutta Niinivaaralla vuonna 2004 perustetun Ukkosmaineen tavoitteena on olla poikkeus.

Syitä tauon tarpeeseen Karttunen tai solisti Lasse Turunen eivät halunneet tiedotteessaan avata ja samanlaisena kaksikon linja myös jatkuu. Kommentoinnin sijaan he keskittyvät Ukkosmaineen viimeisiin keikkoihin ennen taukoa. Kerubissa duo esiintyy perjantaina 14. lokakuuta.

Faneilleen Ukkosmaine tuntuu merkitsevän jotain ainutlaatuista ja tärkeää. Kun Karjalan Heili pyysi heiltä muistoja duoon liittyen, vastaukset lähentelivät rakkaudentunnustuksia. Ukkosmaineen myötävaikutuksella ihmiset ympäri Suomea ovat rakastuneet, saaneet voimaa ja syyn hymyillä sekä löytäneet rukiisen pähkinäjogurtin.

Lähestyvään taukoon kyselyyn osallistuneet fanit suhtautuvat optimistisesti. Esimerkiksi polvijärveläinen Niina tiivisti oman näkemyksenä näin:

– En usko, että tauko on lopullinen, sillä olen suunnitellut hautajaisistani iloista juhlaa ja siellä soittaisi Ukkosmaine.

Fanit ovat eläneet Ukkosmaineen matkassa monenlaisia hetkiä, ja tässä niistä muutama.

 

Muistoja Ukkosmaineesta on useita, mutta mieleenpainuvin taitaa olla vuodelta 2012, kun Ukkosmaine esiintyi ennen Ilosaarirockia Bailaamossa (muistaakseni). Paikka oli pieni, tunnelma katossa, ja Ukkosmaine soitti yleisön kanssa samalla tasolla. Klaus Thunder antoi halin kesken keikan, enkä taida unohtaa sitä ikinä! 

Vuonna 2010 olin Ukkosmaineen keikalla Ilosaarirockissa. Päätimme ystäväni kanssa hankkia festariheilat keikalle. Tanssimme heilojemme kanssa sylitysten Nöpönenän tahtiin ja taivaalta satoi Ukkosmaine-kondomeja. Teinien festariromantiikkaa parhaimmillaan.

Hanna, Helsinki

 

Ensimmäinen kosketukseni Ukkosmaineeseen oli kappale Salamaponi. Opiskellessani ompelijaksi tutustuin luokallani olevaan tyttöön, jonka kanssa fiilistelin kappaletta kuukausia. Sitten yhtye unohtui toviksi.

Jossain vaiheessa uteliaisuus heräsi, ja etsimme Ukkosmaineen muuta tuotantoa. Ensiksi eteemme lankesi Pallosalama, ja se tempaisi välittömästi mukaansa. Voisi sanoa, että siitä se sitten lähti. Loputon fanityttöily, mutta myös keskinäisen suhteemme nopea syveneminen.

Vuoden elimme vaaleanpunaisessa salamasumussa matkustellen, seikkaillen ja kanavoiden biisien teemoja yhdessä, äärettömän onnellisina. 

Hoilasimme Norjan vuonoilla Titanicin Keulassa, ympäristön odotusten alistamina tunsimme yhteyttä Pitäiskö Sunkin Jo -kappaleeseen, ja huonoina päivinä Pyyhe Kenttään...not! nosti jälleen taistelutahtoon. 

JL, Rovaniemi

 

Oli vuosi 2007, ja olin kerännyt ympärilleni läjän kavereita lohduttamaan itseäni keskioluen merkeissä ravintola Kannakseen. Olin eronnut poikaystävästäni edellisenä päivänä. Istuimme Kannaksessa usein, mutta ensimmäistä kertaa ovessa oli keikkajuliste. 

Joku Klaus mikäsenytoli ja Ukkosmaine oli tulossa keikalle. Hieman hämmentyneinä kuuntelimme bändiä kauempaa noin puoli minuuttia, minkä jälkeen jalat veivät tanssimaan, suoraan eturiviin. Ero unohtui pilvihörpylän taa ja olo oli kuin olisi neljätoista. Seuraavat viikot masennuksen iskiessä laitoin Niinivaara Expressin soimaan, ja jossain vaiheessa alkoi helpottaa. 

Rakkauden lähettiläs Julia

 

Eräällä kaveriporukan mökkireissulla jengi luukutti Salamaponia, ja ihmettelin, mikä juttu se oikein on. Puoli vuotta siitä eteenpäin, ja olin junassa matkalla Ilosaarirockiin. Matkalukemisena minulla oli Ukkosmaineen historiikki Salamaponin selässä. 

Olin rakastunut bändin musiikkiin, se oli harvinainen tunne. Tiesin, että Ukkosmaine tulisi tuona päivänä esiintymään Joensuun torilla, mutta harmillisesti junani ei olisi vielä tuolloin perillä. Kirjan lopusta löysin Villen puhelinnumeron, ja ajattelin, että miksi en lähettäisi hänelle tekstaria. Ville vastasi, ja sovimme tapaamisen myöhemmälle. Ostin heiltä t-paidan sekä neljä cd-levyä, vaikka minulla ei edes ole minkäänlaista soitinta mistä niitä voisi kuunnella.

Myöhemmin olen nähnyt Ukkosmaineen livenä, ja heidän keikoillaan fiilis on aivan uskomaton. Näin rakkaudesta kuuluu laulaa. 

Ville, Seinäjoki

 

Ei ole Ukkosmaine minun lempibändini, ei likimainkaan. Joensuun bändiskenestäkin löytyy kymmenkunta paremmin omaa musiikillista mielihyväntuottoreseptoria rapsuttavaa orkesteria. Onhan herroilla toki hyvä meininki ja vaikea sitä musiikkia on hymyilemättä kuunnella. Joku biisi, jossa laulettiin valojen välkkeestä Niinivaaran yössä soi vieläkin välillä päässä, vaikka viimeksi kuulin biisin joskus melkein kymmenen vuotta sitten. Ehkä parasta ikinä on Pirkan rukiinen pähkinäjogurtti, jonka löysin tämän bändin ansiosta.

Ikuisesti kiitollinen Tero, Joensuu

 

Ukkosmaineen jääminen tauolle nostaa esiin lähinnä ennakoivaa kaihoa; en voikaan enää mennä keikalle ensi vuonna, pojat eivät enää ainakaan pitkään aikaan kysy lavalta, että olenhan minäkin paikalla. Toisaalta olen onnellinen tästä ajasta, jonka Ukkosmaineesta olen uusien levyjen ja keikkojen odottamisineen saanut nauttia. Ja ymmärrän toki, että yhtye kaipaa välillä lepotauon – vauhti on todellakin ollut hurja. Jään silti optimistisena odottamaan, milloin saan jälleen kuulla, kuinka Ukkosmaine paukkuu joen yllä!

Kipe, Kemi

 

Opiskelujeni päätyttyä ja juuri valmistumisen alla marras-joulukuussa kutsuin itseni pikkujouluihin, jossa tutustuin nykyiseen puolisooni. Matkamme pariskunnaksi ei ollut mitenkään nopea, mutta kilometreihin siihen väliin Ukkosmaine liittyi olennaisesti. Nopeasti vuoden vaihteen jälkeen hengailin enemmän isommalla porukalla ja tyypillisin tapa viettää viikonloppua oli ajaa autolla rinkiä ja kuunnella Ukkosmainetta. 

Bändin tahtiin on muuten komea laulaa autossa. Vielä hienompaa hommasta teki upea pakkastalvi, autossa lämmintä ja ulkona hyytävän kylmää.

Eka kerta -biisin tahtiin autolla jälleen sovimme astetta vakavammasta tapailusta. Puoliskoni ei laula, paitsi Ukkosmainetta ja cd:n päälle.

Annu, Joensuu

 

Osuin sattumalta noljakkalaiseen ravintola Paronittareen, näin lavalla kaksikon, joka seisautti minut niille sijoilleni. 

Puuhka! Kajalia! Musiikki ja hurjana heiluva, mukana laulava fanijoukko – mitä tämä on! Tajusin heti, että se oli jotain suurta, joka tulee vaikuttamaan elämääni syvästi. Kaikki oli kohdallaan!

Ostin levyt, kävin keikoilla ja imin itseeni rakkautta, positiivisuutta ja salamavoimaa. Osallistuin Ukkosmaine-kävelyyn Niinivaaralla ja järjestin ystävieni kanssa Ukkosmaineen akustisen kotikeikan, kun he rahoittivat kirjaansa.

Ukkosmaineen musiikki on nostanut minut perusdepressiivisen ajattelun suosta nykyiseen onnelliseen mielentilaani. En ole teini, olen 53-vuotias, ja Salamaponilla ratsastavat myös tyttäreni ja lapsenlapseni.

Niina, Polvijärvi

 

Tutustuin Ukkosmaineen musiikkiin ystäväni kautta, se oli rakkautta ensimmäisellä kuuntelulla. Joensuuhun muutettuamme mieheni kanssa vuonna 2013 olemme käyneet monilla Ukkosmaineen keikoilla ja nyt on viimeiselle Joensuun keikallekin liput valmiina. Erityinen paikka sydämessäni on Ukkosmaineen Pyyhe kenttään..not! -kappaleella. Tsemppiä kaivatessani tämä kappale on auttanut.

Jään kaipaamaan Ukkosmaineen livekeikkoja. 

Mari, Joensuu

Kommentoi

Hae Heilistä