Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Miksi tehdä huonoa, kun voi olla paras

Alpo Nummelin, Samuli Kukkola, Ringa Manner ja Miikka Koivisto ovat yhtä kuin superbändi Ruusut. Kesällä keikkailun aloittanut yhtye käväisi heinäkuussa myös Ilosaarirockissa. Alpo Nummelin, Samuli Kukkola, Ringa Manner ja Miikka Koivisto ovat yhtä kuin superbändi Ruusut. Kesällä keikkailun aloittanut yhtye käväisi heinäkuussa myös Ilosaarirockissa.

Maanantaiaamu ja kello 9.00. Sellaiselle kellonlyömälle Ruusut-yhtyeen solisti Ringa Manner ehdotti puhelinhaastattelua edellisellä viikolla, ja päivän ensimmäisen kahvikupillisen kera h-hetkeä odotellessani mielessä juoksentelee kaikenlaisia ajatuksia kunnollisista ihmisistä. Toisaalta aikainen haastatteluhetki myös sopii helsinkiläisen Mannerin ja hänen yhtyeensä imagoon. Haluaahan Ruusut olla bändi, jollaista Suomessa ei aiemmin ole ollut, joten ehkäpä keikkaviikonlopun jälkeen kukonlaulun aikoihin heräävä poppari on osa suunnitelmaa.

Myönnän silti olevani helpottunut, kun puhelimeen vastaa unenpöpperöinen Manner. Herätyskellon pirinän jälkeen uudestaan nukahtanutta laulajaa naurattaa valitsemansa haastatteluaika, mutta myöhemmäksikään sitä ei voi siirtää. Puolentoista tunnin kuluttua Mannerin pitäisi olla jo menossa jossain toisella puolella Helsinkiä, joten puolituntinen Ruusuista puhuen käy heräilystä.

– Aivot toimivat, vaikka äänestä sitä ei ehkä huomaakaan, hän lisää hymähtäen.

 

 

Vähänkään kotimaista popmusiikkia seuraavat tietävät, että Mannerin, Miikka Koiviston, Samuli Kukkolan ja Alpo Nummelinin muodostama Ruusut on tämän hetken kuumin ja mielenkiintoisin pop-ilmiö. Samalla yhtye on hyvin super, sillä Ruusujen jäsenillä on historiaa muun muassa sellaisista poppoista kuin Disco Ensemble, Pintandwefall, Solano + Profettes ja Eleanoora Rosenholm.

Pari vuotta sitten perustetun elektronisen pop-yhtyeen ympärillä alkoi säpistä jo viime talvena, kun Ruusut julkaisi ensimmäisen singlensä, Käärmeen sisällä.

Ensimmäisen keikkansa nelikko soitti kesäkuussa Sideways-festivaalin päälavalla tuhansien ihmisten laulaessa ennen julkaisemattomien kappaleiden mukana, mikä sai jopa Helsingin Sanomien toimittajan vaikuttumaan.

Ruusujen elokuun lopulla julkaisema esikoisalbumi puolestaan osoitti, että hype on ollut ihan aiheellista: Ruusut on jotain uutta ja erilaista.

Manner kertoo, että vuosia omissa projekteissaan musiikkia tehneinä heitä ahdistaa maailma, jossa moni musiikintekijä miettii jo biisiä kirjoittaessaan, kuka sitä kuuntelee, millaisissa hetkissä ja miten se nousisi Spotifyn top-listoille. Siksi Ruusut päätti musiikkia tehdessään sulkea kaiken ylimääräisen ulkopuolelle ja keskittyä tekemään niin hyvää musiikkia kuin mahdollista.

– Ja uudistaa kotimaista popmusiikkia sitä kautta. Tuoda jotain kipinää ja painetta ympäröivälle musiikkikentälle skarpata tekemisiään, Manner luonnehtii.

Ruusujen keräämät kehut ja superlatiivit tuntuvat hänestä henkilökohtaisella tasolla oudoilta, sillä The Hearing- ja Pintandwefall-projekteissaan Manner ei sellaisiin ole tottunut, mutta bändissä on hänen mielestään ihmeellistä energiaa. Ruusut kun on turvallinen ympäristö esimerkiksi lesoilla.

– Jos minulla on mielestäni sikahyvä biisi tai jotkin Laurin tekemät sanat ovat nerokkaita. Tämä on ensimmäistä kertaa sellainen bändi, että kaikki on niin yhteistä, että siellä ei ole sijaa millekään tarpeettomalle itsekritiikille, jota aivoni minulle aina syöttävät.

– Tässä projektissa uskaltaa myöntää itselleen, että nyt on kivaa, me teimme hyvän jutun. Se on ihanaa.

 

 

Mannerin mainitsema Lauri on kirjailija Lauri Levola, viides ruusu. Aiemmissa projekteissaan Manner, Koivisto, Nummelin ja Kukkola olivat tehneet musiikkia ainoastaan englanniksi, mutta Ruusujen kieleksi he valitsivat suomen.

Koivisto ehdotti, että laulujen kirjoittaminen voisi olla kivempaa, jos apuna olisi joku, joka osaa käyttää suomen kieltä suvereenisti ja osaa hakea runojen taustalle suuria tarinoita ja teemoja, kokonaisen maailman.

Hän ehdotti pitkäaikaista ystäväänsä Levolaa, joka alkoi tiputella Ruusujen salaiseen Facebook-ryhmään sanoituksiaan ja muistiinpanojaan.

Sävellysvaiheessa Mannerin tehtävänä oli editoida tekstejä ja lisäillä sinne omiaan.

– Ilman Lauria emme olisi saaneet tuollaisia tekstejä nelistään mitenkään tuollaisella aikataululla. Editointivaiheessa minulla oli muistikirja täynnä rakkaita rivejä, tosi hyviä tarinoita ja elävänoloisia hahmoja, hän kiittelee.

Vaikka Ruusujen esikoisen julkaisusta on vasta hieman yli kuukausi, Levola on jo pitkällä seuraavan albumin tarinoissa. Myös Ruusut odottaa innolla vaikean toisen levyn tekemistä.

Yhtye kun on jo ehtinyt tiedottaa, että sen tekeminen tulee olemaan heille todella helppoa.

– Ei tunnu edes lesoilulta sanoa noin, koska niin se on. Siitä tulee myös uramme siihenastisesti paras levymme, sillä ei ole mitään järkeä tehdä huonompia levyjä kuin mitä on jo tehnyt, Manner naurahtaa lopuksi eikä kuulostaa enää yhtään pöpperöiseltä.

 

// Juttua muokattu 10.10.2018 kello 12.27: Korjattu viimeisestä kappaleesta Laurin sukunimi Levolaksi. Jutussa oli kirjoitettu sukunimi virheellisesti Levoseksi. 

Kommentoi

Hae Heilistä