Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Kovaäänistä ja suopursun hajuista

Lake Vandan Retu Kukkoselle ja Olli Karhulle Laituri on tuttu paikka. Soittamisen ohella he ovat nähneet siellä useita hyviä keikkoja. Lake Vandan Retu Kukkoselle ja Olli Karhulle Laituri on tuttu paikka. Soittamisen ohella he ovat nähneet siellä useita hyviä keikkoja.
Maanantai-iltapäivänä kulttuurikahvila Laituri kylpee ikkunoista sisälle tulvivassa auringonvalossa. Vielä puolitoista viikkoa toimivan, värikkäästi sisustetun vanhan asemaravintolan ovi käy tasaiseen tahtiin, kun junamatkailijat poikkeavat ohi kulkiessaan joko vessassa tai kahvilan puolella. Nurkkapöydässä jo pienen tovin rupatelleella ja viihtyneellä seurueella ei ole kiire minnekään.

Kahvilan lempeään tunnelmaan ensimmäistä kertaa tuudittautuva ei arvaisi, että tulevana viikonloppuna Laiturista kuoriutuu Lähtölaituri, jossa kahdeksan bändiä louhii vimmaista punk- ja hevimättöään kuin viimeistä kesää. Tai, kuten lauantaina Laiturissa soittovuoron saava joensuulainen Lake Vanda antiaan kuvailee: kovaäänistä ja suopursun hajuista, lihakset kireinä soitettua saatananpalvontaheviä.

Miten tällainen meininki sopii liki 70-vuotiaaseen asemaravintolaan?

Ilmeisen hyvin, sillä Lake Vandalle Lähtölaituri-tapahtuman keikka on jo toinen Laiturissa. Edellisen kerran joensuulaisyhtye soitti asemaravintolassa viime lokakuussa juhlistaessaan Musta Riimu -debyyttialbuminsa julkaisua. Julkaisukeikalla puitteet eivät olleet täydelliset – ja hyvä niin, vakuuttelevat kulttuurikahvilassa vakavailmeisinä istuvat Lake Vanda -yhtyeen muusikot, kitaristi Olli Karhu ja basisti Retu Kukkonen.

– Sen verran olisi tietysti voinut toivoa, että äänentoistojärjestelmä olisi ollut vähän kattavampi, mikkejä olisi voinut olla enemmän ja monitorointia. Mutta se olisi oikeastaan voinut pilata sen, Karhu aloittaa.

– Niin, lavan kokohan voisi olla isompi. Minä jouduin seisomaan tuossa lavan ulkopuolella. Minulla ei ollut mitään monitoria, minä vain osoitin bassovahvistimen itseäni päin, Kukkonen jatkaa julkaisukeikan muistelua.

Kovin ahkeraksi keikkabändiksi Lake Vandaa ei voi luonnehtia, sillä yhtye on pyrkinyt tekemään vuodessa kaksi keikkaa. Osaltaan verkkaisuuteen vaikuttaa se, että yhtyeen laulaja Lauri Ruotsalainen on asunut tammikuusta asti Kanadassa. Hänen paluuaikataulunsa on bändikavereille vielä mysteeri. Lake Vandan keikoilla Ruotsalaista tuuraa Breathe the End -yhtyeen vokalisti Riku Junttanen.

Yhtyeellä ei ole myöskään tavoitteena järjestää itselleen keikkoja, sillä Olli Karhun mukaan heitä ei innosta lainkaan nykyinen artisti vs. markkinointi -asetelma.

– Koetamme selkeästi pysytellä sen ulkopuolella, hän linjaa.

Lake Vanda alkoi hahmottua tammikuussa 2011, kun Mastodon- ja High on Fire -yhtyeistä vaikuttunut Olli Karhu halusi perustaa sludge metallia soittavan yhtyeen. Hän etsi soittajia, ja ensimmäisenä yhteyttä otti kitaristi Miikka Kinnunen, joka puolestaan tunsi punkpiireistä rumpali Veikko Korhosen. Yhdessä soittaneella kolmikolla oli selkeä suunnitelma tehdä suomenkielistä, vähän indiempää materiaalia, mutta bändistä puuttui vielä jäseniä.

Basisti Retu Kukkosen ja laulaja Lauri Ruotsalaisen he tiesivät entuudestaan muista bändeistä, mutta kukaan kolmikosta ei ollut soittanut heidän kanssaan. Kolmikko myös arvosti Kukkosta ja Ruotsalaista soittajina niin paljon, etteivät he uskaltaneet pyytää heitä bändiin.

Yllätys olikin suuri, kun sekä Kukkonen että Ruotsalainen ottivat Karhuun yhteyttä.

– Lauri kirjoitti minulle pitkän sähköpostiviestinkin, miksi juuri hän olisi hyvä tähän bändiin. Myöhemmin naureskelimme, kun hän tajusi, että mehän tunnemme toisemme jo, Karhu taustoittaa.

Debyyttiään Lake Vanda kypsytteli pitkään ja hartaasti. Fantasiateemaisen, tarinallisen konseptilevyn viimeiseen vaiheeseen eli tekemiseen äänityksineen ja jälkituotantoineen meni kolme vuotta, mutta yhtye ei antanut epätoivolle pikkusormea.

Uskoa tekemiseen pönkitti se, että heidän mielestään tekeillä oli äärimmäisen kova levy.

– Ja jos liian kiireellä olisi alettu tehdä, paskahan siitä olisi saattanut tulla, Kukkonen myös epäilee.

Julkaisukeikallaan Lake Vanda soitti Musta Riimu -albuminsa alusta loppuun, mutta ensi lauantaina yhtye sekoittaa pakkaa. Onhan tilanne muutenkin erilainen: nyt yhtye heittää hyvästit Laiturille.

Sekä Kukkosessa että Karhussa se herättää haikeutta. Vastaavalle, matalan kynnyksen keikkapaikalle olisi heidän mukaansa Joensuussa suuri tarve.

Ja sen myötä myös isommalle esiintymislavalle?

– Ei välttämättä. Ehkä se juttu tässä paikassa onkin se, että tämä on niin intiimi. Tässä on tällaista mummolahenkeä, eihän täällä voi olla surullinen, kun tänne tulee, Karhu summaa.

Kommentoi

Hae Heilistä