Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Timanttisen musiikin takia

Pekka Nisu (oikealla) lupaa, että Pimeys heittää Kerubissa timanttisen rockshow’n. laulaja-kitaristi Nisun ohella yhtyeessä soittaa rumpali Tuomo Laakso (vasemmalla), laulaja-kosketinsoittaja Joel Mäkinen sekä basisti Jukkis Virtanen. Pekka Nisu (oikealla) lupaa, että Pimeys heittää Kerubissa timanttisen rockshow’n. laulaja-kitaristi Nisun ohella yhtyeessä soittaa rumpali Tuomo Laakso (vasemmalla), laulaja-kosketinsoittaja Joel Mäkinen sekä basisti Jukkis Virtanen.
Todennäköinen tulevaisuuden menestyjä. Näin leipoivat kriitikot yhteen ääneen, kun helsinkiläinen Pimeys julkaisi ensimmäisen albuminsa, Muut on jo menneet, toukokuussa 2013. Kaksi vuotta myöhemmin hehkutusten sarja sai jatkoa, kun yhtyeen toinen levy, Aika tihentyy, ilmestyi. Kriitikot nyökyttelivät ihastuneina, mutta suuri yleisö ei vielä löytänyt Pimeyden suomirockin luo.

Vuosi sitten helmikuussa musatoimituksissa kohahti aiempaa hurmioituneemmin, kun ne saivat kuunneltavakseen helsinkiläisnelikon kolmannen julkaisun, Silkkitien. Se sai monet uskomaan, että nyt jos koskaan on Pimeyden hetki breikata – ja isosti.

Voisi kuvitella, että tällaisten odotusten keskellä uuden musiikin tekeminen olisi vähintään hikisen painostavaa puserrusta, mutta ainakaan laulaja-kitaristi Pekka Nisulla ei sellaista ongelmaa ole. Parhaillaan neljättä albumiaan hahmotteleva Pimeys on hänen mielestään saanut kasvaa rauhassa omanlaisekseen, eikä Suomessa ole yhtyeen kaltaisia lajikumppaneitakaan liiaksi asti.

– Mitä ulkoisiin odotuksiin tulee, ehkä on viisainta todeta, että karavaani kulkee ja koirat haukkuvat. Ei kannata antaa liikaa painoarvoa sellaisille puheille. Toisaalta on imartelevaa, että ihmiset ajattelevat, että tästä tulee kova juttu, Nisu lisää.

Pimeyden debyyttialbumin julkaisusta tuli helatorstaina kuluneeksi viisi vuotta. Nisu muistelee, kuinka levyn ilmestymisen aikoihin touhu oli vielä aikamoista räpellystä keikat mukaan lukien. Sittemmin pojista on kasvanut miehiä ja rautaisia ammattilaisia, jotka tietävät lavalle noustessaan, mitä pitää tehdä.

– Muistan, että ekoilla keikoillamme ei ollut tuollaista fiilistä, vaan se oli sellaista virittelyä. Levyn tekeminenkin oli, että ooh, miten hienoa päästä tällaiseen studioon.

– Sen jälkeen homma on vähän arkistunut, mutta ei sillä tavalla, että siitä olisi tullut arkista jyystöä, vaan olemme kotonamme siinä tilanteessa, Nisu kuvailee.

Henkinen kasvu on luonnollisesti vaatinut myös monenlaista jaakobin painia ja kipuilua oman olemassaolon kanssa. Vähän samankaltaista, mitä toinen nuori suomirock-yhtye, Tiisu, paraikaa käy läpi. Tiisu jäi viime vuoden lopulla tauolle, koska sen solistin Henrik Illikaisen mukaan musiikin tekeminen oli muuttunut liian vakavaksi. Hän huomasi miettineensä liikaa, millainen Tiisun pitäisi olla.

Nisulle Illikaisen pohdinnot ovat tuttuja, ja myös hän on sitä mieltä, että musiikin luomistyössä leikin säilyminen on tärkeää. Sen ohella Pimeydessä on keskusteltu, mitä muusikot haluavat bändiltään ja mikä sen merkitys on heille. Elämässä kun on tapana sattua kaikenlaista, mikä voi heilautella prioriteetteja uuteen uskoon.

Tällä hetkellä yhtyeen olemassaolon syy on Nisulle päivänselvä: Pimeys haluaa tehdä timanttisia levyjä ja soittaa timanttisia keikkoja.

– Meillä on aika ainutlaatuinen porukka ja omanlainen soundi. Se tuntuu mielekkäältä ja tärkeältä. Minusta on kivaa keskittyä Pimeyteen.

– Tiedän tyyppejä, joilla on monia bändejä ja jotka tekevät niitä kaikkia tosi suvereenisti julkaisten jatkuvasti tosi paljon. Ehkä olen sen luonteinen, että minusta on kiva pureskella juttuja ja kehitellä rauhassa, ja laskea sitten ulos ne, joiden takana voin seistä ja jotka kestävät aikaa.

Pimeyden neljäs albumi on vaiheessa, jota voisi kuvailla J. Karjalaisen biisiä siteeraten: kaikki pallot ilmassa. Yhtyeellä on Nisun mukaan biisejä ihan hirveästi ja osaa he ovat jo treenanneetkin, mutta samaan aikaan hänen ja Pimeyden toisen biisinikkarin, laulaja-kosketinsoittaja Joel Mäkisen alitajunnasta pungertaa pintaan uusia sanoituksia tai aiheita. Esimerkiksi haastattelupäivänä Nisu kertoo aloittaneensa biisiaihion, joka kertoo yöelämästä. Mistä näkökulmasta, sitä hän ei ole vielä päättänyt, eikä varmaa ole sekään, päätyykö kappale Pimeyden seuraavalle albumille vai Pimeys-limboon.

Jälkimmäisessä osoitteessa tavaraa on ja paljon.

– Joskus sieltä pullahtaa jotain pihalle, mutta kyllä sinne paljon myös menee. Viime levyn sessioistakin meillä on yksi biisi, josta on kyselty, että mihin se jäi. Se on edelleen siellä Pimeys-limbossa. Toivottavasti biisi tulee sieltä jonain päivänä ulos, Nisu summaa.

Kommentoi

Hae Heilistä