Julkaistu    |  Päivitetty 
Maija Palojärvi

Onnenpotku sekoittaa pariskunnan pakan

Näyttelijät Antti Luusuaniemi (vas.) ja Elsa Saisio (toinen vas.), tuottaja Rimbo Salomaa ja ohjaaja Lenka Hellstedt ovat kaikki osaltaan tuomassa Anna-Leena Härkösen luomaa tarinaa elokuvaksi. Maija Palojärvi Näyttelijät Antti Luusuaniemi (vas.) ja Elsa Saisio (toinen vas.), tuottaja Rimbo Salomaa ja ohjaaja Lenka Hellstedt ovat kaikki osaltaan tuomassa Anna-Leena Härkösen luomaa tarinaa elokuvaksi.

Kaikki oikein on Anna-Leena Härkösen samannimiseen romaaniin perustuva draamakomedia kauneushoitolassa työskentelevästä Eevistä, joka sattuu voittamaan eräänä iltana lotossa päävoiton. Yllättävä rikastuminen tuo mukanaan paljon mahdollisuuksia toteuttaa unelmia, mutta myös kateutta ja ristiriitoja ihmissuhteisiin. Perjantaina 12. tammikuuta ensi-iltansa saaneen elokuvan tuottaja Rimbo Salomaa kertoi lehdistökiertueella, että ajatus romaanin muokkaamisesta elokuvaksi tuli puheeksi jo vuonna 2014. Salomaa ja Härkönen ovat hyviä ystäviä, ja he tekivät yhteistyötä jo Härkösen edellisen kirjafilmatisoinnin, Ei kiitos -elokuvan (2014) aikaan.

Ohjaaja Lenka Hellstedt ja toinen käsikirjoittaja Jenny Dahlström muokkasivat elokuvakäsikirjoituksen Härkösen romaanin pohjalta. Hellstedt kertoo, että häntä kiinnosti romaanin pohja-ajatus: mitä tapahtuisi, jos raha ei enää rajoittaisi tekemästä päätöksiä ja toteuttamasta unelmia.

–  Elämässä isoimman osan muodostaa arki, jossa on erilaisia pakkoja. Me ihmiset aina purnaamme niitä pakkoja vastaan, mutta se muodostaa kuitenkin ison osan elämästämme. Mitä sitten tapahtuu, jos kaikki nämä pakot poistuvat ja meillä on rajattomasti mahdollisuuksia? Hellstedt pohjustaa.

 

Elokuvan pääroolissa Eevi Puttosena nähdään Elsa Saisio. Eevin aviomiestä Karia näyttelee Antti Luusuaniemi. Molemmat kertovat, että elokuva tarjosi mukavaa vaihtelua heidän aiempiin roolitöihinsä.

–  Tykkäsin hirveästi näytellä Eeviä. Hän on hyvin erilainen henkilö, joita olen tehnyt ja ehkä tyylilaji on myös vähän eri. Tämä on kepeämpi ja komediallisempi rooli kuin mitä olen tehnyt aikaisemmin, Saisio pohtii.

Viimeksi elokuvissa Kaiken se kestää, Kuudes kerta ja Tyttö nimeltä Varpu nähty Luusuaniemi naurahtaa, että kerrankin hän pääsee näyttelemään ihan mukavaa miestä.

–  Kari on ihan sympaattinen jätkä, joka yrittää pärjätä lottovoiton kanssa. Oli mielenkiintoista näytellä henkilöä, joka ajattelee sitä, mitä sanoo. Hän on tyytyväinen duuniinsa ja parisuhteeseensa, ja taustalla on musiikkihaaveita, Luusuaniemi kuvailee.

Työryhmä keskusteli ennen kuvauksia jonkin verran myös yleisesti lottovoittotarinoista ja ajatusleikeistä, mitä itse tekisi vastaavassa tilanteessa.

–  Tietysti nyt kun teimme niin tiukasti Anna-Leena Härkösen romaaniin pohjautuvaa tarinaa, henkilöiden suhde rahaan tuli sieltä. Minusta tuntuu, että Eevillä on irrottelevampi suhde rahankäyttöön voiton tullessa kuin keskivertovoittajalla, Saisio miettii.

–  Eevin reaktio siihen, että ensimmäistä kertaa on, millä mällätä, tulee nimenomaan hänen lapsuuden kokemuksistaan, hän lisää.

 

Elokuvan henkilöt nostavat esille myös kysymyksen siitä, voiko niin sanotusti ansaitsemattomasta rikastumisesta nauttia. Vauraudella ei ainakaan kannata suomalaisten sananlaskujen mukaan repostella.

–  Usein kuuluu sanottavan, että ihmisen psyyke kestää paremmin vastoinkäymisiä kuin menestystä, saati sitten ansaitsematonta onnenpotkua. Se sotii jotenkin oikeudentajua vastaan itsellä ja ehkä muillakin. Joltain urheilutähdeltä ehkä hyväksytään helpommin, että hänellä on vaikka iso vene, sillä hän on tehnyt sen eteen tehnyt työtä, Hellstedt muotoilee.

Hän kertoo pohtineensa paljon sitä, millainen vaikutus eri ihmisiin on sillä, jos yhteisössä yhden henkilön asema muuttuu paremmaksi tai hän onnistuu jossain.

–  Muuttuuko siinä ihminen vai muuttuuko vain muiden asenne sitä henkilöä kohtaan? Kohtaammeko ihmiset sellaisina kuin he ovat, vai arvotammeko jotenkin aina salaa heitä sen perusteella, mitä heillä on tai mitä he ovat saaneet? Hellstedt kysyy.

 

Raha tai pikemminkin siihen suhtautuminen tuo omat kitkansa Eevin ja Karin suhteeseen. Luusuaniemi toteaa, että parin erilaisia unelmia ja käytösmalleja oleellisemmaksi nousee kommunikoimattomuus. Elokuvassa tunnelma pysyy kuitenkin kepeänä, vaikka siinä sivutaan myös traagisempia teemoja. Saisio näkee Eevin henkilönä, joka peilaa itseään turhan paljon muista ihmisistä.

–  Käännekohta Eevin kohdalla on siinä, kun hän alkaa ottaa itse vastuuta elämästään eikä syytä muita omista kärsimyksistään, Saisio tiivistää.

Itseensä joutuu menemään myös Kari, joka syyllistyy itsekin vauhtisokeuteen rahankäytössä.

–  Ei sillä rahalla oikeasti tee kauheasti mitään, jos ei ole ketään, kenen kanssa jakaa kokemus ja kehen luottaa, Luusuaniemi toteaa.

Kommentoi

Hae Heilistä