Julkaistu    |  Päivitetty 
TIINA SORMUNEN

Oikean yleisön suitsuttama

Lasse Turunen + Ville Karttunen = Ukkosmaine 4ever! Lasse Turunen + Ville Karttunen = Ukkosmaine 4ever!
Kipeistäkin asioista voi ajan kanssa toipua ja olla ihan ok.

Näin viestii Ukkosmaine viime perjantaina julkaisemallaan kuudennella studioalbumillaan Ihan ok!. Heille, joille joensuulaislähtöinen yhtye on tarkoittanut herttaisen iloisia pussailumetsiä ja nöpöneniä, uuden levyn tummasävyiset lyriikat saattavat tulla yllätyksenä. Lyriikoissa kun vihjaillaan lääkeliuskoihin, kumppanin vähättelyyn ja yksinäisyyteen, eikä laulujen hahmoilla tunnu aina menevän ihan tuhatta ja sataa.

Ei mennyt Ukkosmaineen edelliselläkään, kolme vuotta sitten ilmestyneellä Pallosalamalla, muistuttaa yhtyeen kosketinsoittaja Wilhelm Meister eli Ville Karttunen.

– Pallosalamalla oli tosi paljon erobiisejä; joko oltiin eroamassa, just erottu tai muuten vain epäselvässä elämäntilanteessa. Vastikään joku oli kirjoittanut Ukkosmaineen vieraskirjaan, että biisimme ovat muuttuneet naiiveista rakkauslauluista melankolisiksi erobiiseiksi.

– Siihen oli pakko vastata pidemmin, että onhan meillä ollut erobiisejä ihan ensimmäisestä levystä asti. Ihan ok! -levyllä olevaa melankoliaa en itse ajattele pelkästään parisuhdelähtöiseksi.

Vaikka sävyt ovat tummia, Ukkosmaine on aina valon puolella, yhtye toteaa uuden levynsä tiedotteessa. Valon huomaa myös pinkkeihin kuoriin kääräistyn Ihan ok! -levyn kuuntelija.

Siitä hyvänä esimerkkinä on avausraita Megaman II. Kappaleen punaisena lankana kulkee yksinäinen lapsuus, mutta sanoituksiin neulotut muistot 80-luvun lapsuudesta ihmeellisine MacGyvereineen ja kuvistunteineen, joilla ei saanut piirtää mitä haluaa, hymyilyttävät enemmän kuin itkettävät.

Kappale syntyi albumin muiden biisien tavoin Ville Karttusen ja Klaus Thunderin eli Lasse Turusen yhteistyönä. Ihan ok! on ensimmäinen Ukkosmaine-levy, jonka kaksikko on tehnyt tuotantoa, sävellyksiä, sanoituksia ja sovituksia myöten alusta loppuun yhdessä.

Itse biisit syntyivät elämällä hetkessä sen kummemmin teemoja miettimättä.

– Esimerkiksi Megaman II lähti siitä, että ensin oli synariffi ja lähdimme miettimään säkeistön melodiaa. Lasse heitti, että hänellä pyörii vain päässä ”Nintendon ohjain on neliskulmainen”. Siitä olisi voinut lähteä mihin tahansa suuntaan, mutta muistan jatkaneeni niin, että siitä tuli heti 80-lukuinen kuvaus, Karttunen taustoittaa.

Alkuaikoinaan Ukkosmaine leimautui vahvasti joensuulaiseksi ja ennen kaikkea niinivaaralaiseksi yhtyeeksi. Leimasinjälkeä tukivat yhtyeen kolme ensimmäistä julkaisua: Niinivaarantie 19 (2004), Pielisjoki-ep (2005) ja Niinivaara Express (2007).

Myöhemmin kotiseutupainotus väheni ainakin nimellisesti. Tosin uudellakin levyllä on biisi nimeltä Mattolaituri, jonka tapahtumat sijoittaa mielellään Pielisjoen halkomaan kaupunkiin.

Karttunen myöntää miettineensä biisintekohetkellä Joensuuta.

– Mutta voisihan se olla mikä tahansa kaupunki, jonka läpi virtaa joki ja jossa on Marttakahvio. Itselleni on myös aika selkeänä mielessä, mikä mattolaituri se on, mutta enpä paljasta sitä.

Ihan ok!-levyä edelsi kolmen vuoden levytystauko. Tauon aikana Lasse Turunen julkaisi musiikkia Pihka ja myrsky -yhtyeensä kanssa ja Ville Karttunen keskittyi Ukkosmaineen 10-vuotishistoriikkiin sekä ensimmäiseen soololevyynsä.

Levytystauolle kannustivat Pallosalaman vähälle jäänyt huomio sekä joitain keikkoja pilanneet tekniset ongelmat.

Kaksikko alkoi myös kyllästyä median ylenkatseeseen: viidennen levynsä julkaisseelta yhtyeeltä kysyttiin edelleen, oletteko tosissanne.

Tauko toi paitsi uutta intoa, sai myös tajuamaan, miten iso ja ainutlaatuinen juttu Ukkosmaine on.

– Yhtenä isona juttuna on se, että Ukkosmaine perustuu pitkälti meidän ystävyyteemme. Bändi ei olisi enää sama, jos siihen tulisi joku kolmas tyyppi, Karttunen miettii.

Lisäpontta hyville fiiliksille toi Ihan ok! -levyn julkaisukuluja varten järjestetty onnistunut yhteisörahoitus. Tavoitesumma ylittyi reilusti.

– Jos pitäisi valita, olisiko kriitikoiden suitsuttama rocklehtien lempilapsi vai onko meillä ihan oikea yleisö, joka haluaa tukea ja käydä keikoillamme, ei ole vaikea valinta. Meidän yleisömme tuntuu lämpimän humaanilta porukalta, Karttunen kiittelee.

Kommentoi