Teatteri Rajarikko: Niittylahden tämän kevään vuosikurssi tuo Näyttämölle tarinan kiusaamisesta ja sen seurauksista

Riverian näyttelijäntyön koulutuksessa Niittylahdessa on ollut tänä lukuvuonna mielenkiintoinen joukko opiskelijoita, joiden kouluvuodet ajoittuvat 1990-luvulta 2010-luvulle. Heidän opinnäytetyönsä on Teatteri Näyttämöllä Joensuussa nähtävä Pasi was here, jossa liikutaan 1980-luvun Savonlinnan koulumaailmassa sekä näytelmän ensi-illan 2016 aikaisessa Helsingissä ja Savonlinnassa.

Teemoina ovat muun muassa kiusaaminen sekä kehitys, joka vie lapsuusajan kaveruksia eri suuntiin. Pasi päätyy ampumaan itsensä, hänen kaveristaan Hemmosta tulee helsinkiläinen hipsteri.

– Tässä kun on mukana ihmisiä iin monesta ikäryhmästä, on ollut mielenkiintoista puhua siitä, millaista on ollut niiden aikaan, jotka ovat lähempänä Pasin aikaa, sanoo Anni Mehtonen, joka 2000-luvulla syntyneenä on joukon kuopus.

– Tässä näytelmässä on esillä homofobia. Valitettavasti muistan omalta kouluajaltani, että kyllä silloinkin vielä homoteltiin, eikä ilmapiiri ollut niin salliva, mitä se toivottavasti nykyään on.

^{Samu Niiranen} kertoo olevansa ysärilapsi, jolle homofobia ja kiusaaminen tulivat ilmiöinä tutuiksi 2000-luvun alun Rantakylässä.

– Yksi roolihahmoistani on koulukiusaaja. Itse en ollut kiusaaja, mutta olin ehkä semmoinen, joka hyväksyi kiusaamisen. Noissa hahmoissa on tarttumapintaa ja pystyn tekemään ne, vaikka en hyväksykään asioita, joita ne tekevät.

Hermanni Niemisen mukaan hän on itsekin elänyt osittain samoja asioita kuin tarinan hahmot, mutta paljon on myös teemoja, jotka eivät ole tuttuja.

– Ainakaan tunnistettavasti en ollut kovin iso kiusaaja. Tänä päivänä kun teema on pinnalla, siihen on hyvä tutustua uusin silmin oman roolihahmon kautta.

Päästään pohdintaan, kuinka paljon näyttämölle rakennettava hahmo opettaa tekijäänsä ihmisenä olemisesta.

– Ehkä tämä on opettanut sen, että ei ole oikeaa tapaa olla surullinen, vastaa Hemmoa näyttelevä Anni Mehtonen.

– Ei ole oikeaa tapaa käsitellä näin isoa menetystä. Ehkä rooli on opettanut minulle, että tuommoisen tragedian jälkeen on ookoo olla siinä tunnetilassa kuin on.

^{Hanna-Leena Rettijeff} sanoo oppineensa Riverian näyttelijäkoulutusta vetävältä Janne Hyytiäiseltä tunnetilojen ilmaisemista ilman, että niitä näytetään aggressiivisesti ulos päin.

– Syksyllä oli mielenkiintoinen harjoitus, kun opettajan roolissa piti saada tila, missä sisällä on todella voimakas viha, jota ei näytetä raivoamalla. Se tunne vain näkyy siellä, vaikka sitä ei ilmaista eleillä tai ilmeillä. Me emme tee kokemusta katsojalle, vaan katsoja luo sen omassa mielessään, kukin omalla tavallaan.

Pasia näyttelevä Katja Tarvainen sanoo Veikko Nuutisen tekstiä raatorehelliseksi kuvaukseksi inhimillisistä tunteista.

– Minusta tässä työskentelyssä on ollut ihanaa se, että me todellakin keskustelemme, luemme, analysoimme, pohdimme. Kaikki taustatyö on tässä pohjalla, ja siitä saamme ammennettua, kun esiinnymme.

^{Hermanni Nieminen} nostaa Riveria-vuodestaan monologijakson, jossa keskusteltiin näyttelijä-ohjaaja-hahmoterapeutti Marcus Grothin menetelmistä.

– Kun koreografia ja replat tiedetään, sallitaan myös oman tunnetilan näyttäminen siinä mielessä, että jokaisen esityksen, minkä teemme, teemme yleisölle, Nieminen toteaa.

– Kun pystyt ottamaan mukaan ne fiilikset, jotka sinulla on juuri sillä hetkellä omana itsenäsi, esitys on joka kerta erilainen – yksittäinen taideteos. Se sallii paljon enemmän kuin se, että teet asiat tasan tarkkaan niin kuin niitä on puoli vuotta harjoiteltu.

Pasi was here, Teatteri Rajarikon esitys Teatteri Näyttämössä, ensi-ilta 25.4.2024. Yhteensä yhdeksän esitystä, joista viimeinen on 11.5.2024.