Julkaistu    |  Päivitetty 
Maija Palojärvi

Retrohenkistä ratiritirallaa Muumilaaksossa

Muumien taikatalvi on kaiken digituotannon keskellä kuin herttainen postikortti 70-luvulta. Nukkeanimaationa toteutettu tarina perustuu Tove Janssonin alkuperäisteksteihin ja on monille tuttu toisinto talven saapumisesta Muumilaaksoon.

Muumipeikko (suom. äänenä Akira Takaki) valmistautuu talven tuloon kaihoisin mielin. Paras ystävä Nuuskamuikkunen (Niklas Åkerfelt) on taas lähdössä pitkille retkilleen etelään ja edessä on vain talviunen täyteinen pitkä odotus. Tänä talvena Muumipeikko nukkuu kuitenkin levottomasti ja herää keskitalven kynnyksellä. Ulkona reippaileva Hemuli (myös Åkerfelt) tietää kertoa, että joulu on tulossa.

Muumipeikko herättää perheensä ja tupsuhännät alkavat valmistautua kuumeisesti tuon oudon ja vähän pelottavankin jouluolennon saapumiseen. Mukana valmisteluissa vipeltävät myös Pikku Myy (Diandra Flores) ja Tuu-Tikki (Niina Hukkinen). Muumipapan äänenä kuullaan rooliin erinomaisesti sopivaa Oiva Lohtanderia ja Muumimamman lempeitä lauseita virkkoo Maria Sid. Kertojana elokuvassa on Vesa Vierikko.

Muumien viehätys lienee paljolti niiden monitasoisuudessa. Rauhan ja ystävyyden sanoma on selvä, mutta sitä ei saarnata, ja joulunviettoon liittyviä kompastuskiviäkin kommentoidaan hyväntahtoiseen sävyyn.

Joulun aikaan voi liittyä myös haikeutta ja yksinäisyyttä. Nämä puolet tuodaan ilmi etenkin hyytävän Mörön kautta. Jos Mörkö aiheutti piirrossarjassa sätkyt, on tämänkin elokuvan Mörkö lasittuneine katseineen päräyttävä näky. Tämä pienemmille ja miksei vähän isommillekin katsojille tiedoksi. Myös Surku-koiran ja susien kohtaaminen voi olla joillekin kuvakieleltään ja äänimaailmaltaan pelottava.

Muutamaa jännittävää ja tiivistunnelmaista kohtausta lukuun ottamatta Muumien taikatalvi on levollinen, lohduttava ja laadukas tulkinta Tove Janssonin salaa ja näkyvästi viisaasta tarinasta.

Kommentoi

Hae Heilistä