Julkaistu    |  Päivitetty 
Irene Taipale

Ylioppilasteatterin asunto-osakeyhtiössä viihtyy hyvin

Mitä jos Suomi olisi kerrostalo, johon sinua houkuteltaisiin asumaan? Tätä pohdiskellaan Joensuun ylioppilasteatterin terävässä ja hauskassa näytelmässä Suomi as. oy, jota esitetään Väen talon uumenissa vielä vähän aikaa. Risto Saravon, Ville Rautiaisen, Samu Heikinmatin, Iiro Tuovisen ja Tuomas Uusitalon käsikirjoittama näytelmä on kunnianhimoinen ja vaikuttava.

Koko suomalaista yhteiskuntaa symboloivan kerrostalon historiasta paikantuu melko vanhoillinen perhe, jonka tytär Eduard (Anu Ruuttanen) lähtee kumisaappaita kaupittelevan tieteilijän (Mika Issakainen) mukana opiskelemaan yliopistoon.

Matkapuhelimen keksivän Eduardin elämässä vaikuttaa olevan paljon yhtymäkohtia Nokian tarinaan.

Äkkiseltään erikoisen ja lähinnä huvittavan Eduard-nimen merkityksen voi hahmottaa myös laajemmin symbolisena: ehkä hahmo mielletään koulutuksen ja kenties taiteen tuojaksi.

Kertomuksen aikajänne tulee näppärästi esiin taustalla kuuluvien urheiluselostusten kautta.

Katsojan haastaa älyllisesti kohtaus, jossa eräänlainen kirjailija sotii naapurissa asuvia Tulenkantajia, nykykirjailijoita sekä tubettajia vastaan.

Kohtausta on melko vaikea seurata, sillä alluusioita niin kaunokirjallisuuteen kuin nettimeemeihinkin tykitetään huimaa vauhtia.

Ääni- ja kuvamaailmaltaan kohtaus on upea, ja ajatuksia se herättää muun muassa ihmisen halusta panna arvojärjestykseen taiteen ja viihteen tekijät – tai ylipäätään ihmiset. Asuntovertauskuva rikkoutuu viimeistään kohtauksessa, jossa kuvataan armeijan toimintaa eli siirrytään asuintalosta kasarmille.

Toteutukseltaan kyseinen kohtaus on kuitenkin niin hyvä, että pieni syrjähyppy ei kokonaisuutta pilaa.

Ajatuksia se myös herättää: Tuomas Uusitalon esittämän vänrikin monologissa tulevat esiin sekä sodan mielettömyys että yksittäisten sotilaiden uhraukset.

Kaikki näyttelijät tekevät mainion työn. Marja Kuokkanen kiinteistövälittäjänä kuljettaa luontevasti kehyskertomusta eteenpäin. Anu Ruuttanen taipuu hienosti erilaisiin rooleihin, joista mieleen jää erityisesti muka köyhien asialla oleva tv-kokki. Emilia Toropainen esittää myös hienosti ja yhtä uskottavasti monta roolia. Mika Issakaisen esittämän uusnatsin puhe on vähäeleinen ja tehokas. Vallankin perheen muutosvastarintaisena isänä Tuomas Uusitalo on aivan valloittava. Mennyt edustaa hyvää – vaikka omat varpaat kastuisivat.

Tomi Lampénin valosuunnittelun sekä Netta Kivimäen ja Iiro Tuovisen luoman äänimaailman avulla luodaan audiovisuaalisesti huikeita kohtauksia. Kirjailijoiden sota kuulostaa ja näyttää aidolta taistelulta, ja jylhyyttä siihen tuo myös musiikki.

Kiinnostava lavaste on minimalistinen uusnatsin seinällä olevaan paperiin piirtämä hakaristi. Syytä tai mieltä piirrokselleen henkilö ei itsekään oikein tiedä. Silti hän sen tekee.

Suomi as. oy on esitys, jota varten on nähty vaivaa. Itse tehty nokkela käsikirjoitus, huikea audiovisuaalinen toteutus ja mainio näyttelijöiden työ yhdessä muodostavat hienon kokonaisuuden. Vakavia aiheita käsittelevä näytelmä on samalla humoristinen, joten esitys on miellyttävä kokemus.

Kommentoi

Hae Heilistä