Blogit

Karjalan Heilin blogeista löytyy kirjoituksia matkailusta, lapsiperheen arjesta, politiikasta, taloudesta, ruoasta, viinikulttuurista, unohtamatta lifestyle-blogeja. Haluatko Heilin bloggariksi? Ota yhteyttä toimitus@heili.fi

Kyllä reippaalle pojalle töitä löytyy

”… niin sitä pojat pellolta karkuun juostiin heti kun isän silmä vältti.” Muistojen tuoma naurun pilke silmäkulmassa, pari hengenvetoa ja juttu jatkuu… ”mikä sitä näillä nykysillä vötkylöillä on kun ei työ maistu. Kyllä reippaalle pojalle töitä aina löytyy.”


Mutta kun ei aina löydy. Tämän päivän todellisuutta on, että osa juuri vasta työuraansa aloitteleville soveltuvista töistä on lakannut olemasta. Tai niistä on lakattu maksamasta. Ja toisekseen - muistikuvat entisistä reippaista työmiehistä ovat ajan kultaamia, eivät nuoret miehet ja naiset ennen olleet yhtään reippaampia kuin tänäänkään. Itsekin työurani kaupungin puutarhalla aloittaneena muistan hetket auringonotossa työkavereiden kanssa rupatellen. Toki välillä töitäkin tehtiin, ihan oikeasti. Keskiviikkona meni aina ylitöiksi, kun oli kuunneltava mukana olevasta radiosta viikon listaykkönen. Koko kesän ajan kuuntelimme viimeisenä lauluna Eppujen rupisista riimeistä, osaan laulun vieläkin lähes ulkoa. Eikä minusta tämän pahempaa työn vieroksujaa kasvanut.

Lue lisää...

eroasuvaitsemattomuudesta.fi

Eroakirkosta.fi-palvelun perustaja Petri Karisma oli laittanut sähköpostia: palvelua oli käytetty tänä vuonna yhteensä 42 000 kertaa. Kaikkiaan valtionkirkoista arvioidaan eroavan vuoden loppuun menneessä yhteensä 47 000 suomalaista. Vuonna 2015 eroajia oli hieman vähemmän. Sähköposti provosoi laittamaan Facebook-päivityksen, joka poiki mielenkiintoisen keskustelun.


Sinänsä tuo Karisman teksti on asiallista uutistekstiä, mutta vuoden mittaan tulleista maileista tulee mielikuva, että Karisma – kirkkoon kuulumaton – riemuitsee joka kerta, kun evankelisluterilaisella kirkolla menee huonosti. Kirkkoon kuulumaton mies tekee parhaansa, että kirkko kuolisi. Se ansaitsee pohdinnan, pitkän sellaisen. Lupaan, että asiaa tarkastellaan myös Karismaa ymmärtävistä vinkkeleistä.

Lue lisää...

Kolme tarinaa meistä ihmisistä

Karjalan Heili julisti keskiviikkona alkaneeksi Positiivisin joensuulainen -äänestyksen, jossa on jo muotoutunut selvää kampanjointia kolmen ihmisen ympärille. Hajaääniä on saanut suuri joukko joensuulaisia, joista on näin joulun alla hyvä noukkia esiin kolme ihmistä, jotka kaikki tuovat toisille hyvää mieltä tavallaan elää omaa arkeaan. Koska äänestäneiltä ei ole kysytty lupaa heidän nimiensä julkaisuun, pistän tähän tekstejä ilman kirjoittajan nimeä.

 

Lue lisää...

Joo, perustetaan vaan punakaarti!

Tulipa ristiriitainen olo: mieli tekisi jättää touhu omaan arvoonsa, mutta kun pakko se on uutisoida, koska sosiaalisessa mediassa se jo leviää, ja on se joka tapauksessa oma ilmiönsä tässä ajassa. Uutisoidaan sitten, mutta jos nyt kumminkin yrittäisi asettaa sen mittasuhteisiinsa.

Joensuun kaupungintalon edessä siis on maanantaina mielenilmaus, joka on muualla organisoitu, ja jonka osanottajatkin tuodaan muualta – aivan kuin Kajaanissa, Siilinjärvellä ja Kuopiossa jo aiemmin. Yksi kolumnisti vertasi touhua Venäjän touhuihin Ukrainassa ja niihin samoihin itkijänaisiin, jotka olivat ennen Krimin valtausta mielenosoituksissa eri puolilla Ukrainaa. Tämä nyt mieltään ilmaiseva joukko hiipii Joensuuhun siksi, että täällä on nostettu esiin paperittomien maahanmuuttajien asema.

Lue lisää...

IPK, Jokipojat ja Enkeli taivaan

Voi että minä huusin. Iisalmen Peli-Karhujen Niko Laakkonen lopetti Jokipoikien pyristelyn sutaisemalla kiekon tyhjään maaliin ajassa 58.08. Saastamois-Jussi ja poikansa Joona, Jokipoikien miehet, jaksoivat katsoa ymmärtäväisesti yksinäistä huutajaa, joka karjui sielunsa tunnot korkeuksiin – aina Mehtimäen hallin kattoon saakka. Niin ylevä oli hetki, että tunnelatausta piti mennä purkamaan vielä laulamalla.

Mutta mitä oikein laulaisi iisalmelaisen jääkiekkoilun nousua aina 80-lukulaisilta kolmosdivisioonan luonnonjäiltä saakka seurannut tänä marraskuun 2016 viimeisenä keskiviikkona joensuulaisessa karaokepaikassa? Luontevinta on tempaista Jaakko Tepon Hilma ja Onni, onhan se iisalmelais-joensuulaista musiikkia. Hallilla oli pitänyt turvautua tamperelaiseen kiekkomusiikkiin. Nanaanaanana. Se on herkistävä pätkä Tapparan maalilaulusta Live is life. Sitä tuli erätauolla hyräiltyä, kun IPK johti 2–1 ja katse osui kaiteeseen nojaavaan Saastamois-Jussiin, jolle piti päästä kuittaamaan.

Lue lisää...

Erityisherkät suomalaiset omissa kotiloissaan

Tänä yksilöllisyyden kulta-aikana yhteisön intressillä ei ole enää mitään merkitystä. Me hajotamme kaiken yhteisöllisyyden vaatimalla jatkuvasti lisää oikeuksia yksilöille ja unohdamme samalla sen, että ihmisen hyvinvoinnin edellytys on yhteisön voimakas tuki ja turva. Jos asian kääntää päälaelleen, niin jatkuva individualismin korostaminen tekee eniten hallaa juurikin yksilöille, sillä yhteisöllisyys on ihmisen hyvinvoinnin edellytys. Mitä tapahtuu, kun yhteisöllisyys katoaa?


Meillä on tänä päivänä diagnooseja liittää jokaiseen mahdolliseen luonteenpiirteeseen ja kun sellainen diagnoosi on sitten saatu, tartutaan siihen kuin miekkaan ja sohitaan muita ihmisiä sillä diagnoosilla kuin kiihkeimmässäkin miekkailuottelussa. Pahintahan tässä on se, että kuka tahansa voi ottaa käyttöönsä minkä tahansa diagnoosin ilman, että se pohjautuu mihinkään tutkittuun tietoon. Voimme unohtaa länsimaisen lääketieteen ja turvautua tuhat vuotta vanhaan perinnetietoon.

Lue lisää...

Joulumielellä ja –kielellä

Joulumielellä ja –kielellä

Viirun ja Pesosen joulu sai ensi-iltansa. Pieni näyttämö oli viimeistä paikkaa myöten täynnä ja tunnelma katossa, mikä aiheuttikin niin matalassa tilassa likipitäen hengenahdistusta. Onneksi esityksessä oli väliaika. Pääsivät lapsetkin hönkimään raitista ilmaa siinä ilonpidon keskellä, ja lopun herkkuhetki se vasta olikin mieluinen.

Täytyy sanoa, että olen enemmän kuin iloinen koko teatteriväen ja ennen muuta teatteriyleisön puolesta, kun ihmiset ovat taas löytäneet tiensä tänne Saarisen Eliaksen saarekkeeseen. Iloista lasten naurua ja tyytyväisiä katsojakokemuksia olen kuullut useampaan otteeseen yleisön poistuessa katsomoista. Varausjärjestämäkin on saanut välillä pyöriä ihan punaisena, kun kysyntä jopa ylittää tarjonnan – ei ole ollut ihan jokapäiväistä herkkua näillä nurkilla viime vuosina. 

Lue lisää...

Kiitos isä - ja pojat

Valokuvan täytyy olla vuodelta 1944. Kolme miestä kävelee Helsingin kadulla, näyttää jotenkin syksyiseltä. Kahdella miehellä on päällään siviilikamppeet: pitkät takit ja lierihatut. Oikenpuolimmainen, isäni kaveri Aitavaaran Yrjö, on suorastaan hurmurin näköinen. Siviiliherrasmiesten välissä oleva Salosen Jussi, isäni, on kuin suoraan historiankirjasta repäisty: vaatetus on mallia SA Int, mutta arvomerkit on riisuttu. Suomea rakentamaan poistu!

 

Lue lisää...

Pitää myös osata olla hiljaa

Olipahan yksi elämäni merkittävimmistä juttukeikoista. Iisalamessa kävin, kotjseuvullain. Peltosalamelta alotin ja Pörsänmäin iltamissa huipensin. Vaikka enpähän minä se tarinan päähenkilö ole, Tepon Jaska on ja Heikkis-Anttikin – ujoiksi pojiksikin aikoinaan sanotut miehet, joista molemmista kasvoi sanataitureita ja lavalle nousseita kansan tunteiden koskettajia.


Viikonloppuna jaettavassa paperisessa Karjalan Heilissä ja verkko-Heilin näköislehdessä on aukeamareportaasi, jonka yhdessä kuvassa kirjailija Heikkinen istuu kiikkutuolissa ja seuraa sivusta, mitä maestero Teppo ja keittiönpöydän ääreen sulloutunut mediaväki juttelevat. Siinä on yksi sanataituruuden peruspilari: pitää osata myös olla hiljaa ja tarkkailla.

Lue lisää...

Ollaan me, sankareita kaikki

Kukapa ei ensimmäistä kertaansa muistaisi. Minä koin sen Pian kanssa. Pitkään olin miettinyt, että uskaltaisinko, ja sitten tuli ilta, jolloin sanoin itselleni, että Aimo, nyt jos koskaan. Jännitti kyllä, mutta sen tein, mikä miehen piti tehdä. Noin vuosi sitten pääsin lopulta siitä eroon, karaokeneitsyydestäni. Pian kanssa lauloimme duettona Jaakko Tepon Hilman ja Onnin.


Olemme me sankareita kaikki, me karaokekiekujat. Joillakin nyt ei ole mitään ongelmia mennä yleisön eteen, mutta sitten on meitä, joille kynnys on valtava. Ääni uhkaa väristä jo ajatuksesta, että pitäisi mennä julkisesti esiintymään, ja siihen kun yhdistää pelon julmasta kritiikistä, niin monta vuotta oottaa sitä sai, että minullakin hinku päästä laulamaan voitti lopulta pelon itseni nolaamisesta.

Lue lisää...

Bloggarit

Taivastelua
49 artikkeli(a)
Toimitus
1 artikkeli(a)
Aimo Salonen
63 artikkeli(a)
Sami-Petteri Asikainen
17 artikkeli(a)
Anna Tenhu
22 artikkeli(a)
Hilppa
12 artikkeli(a)
Tiltu Taimela
3 artikkeli(a)
Jussi Viljala
1 artikkeli(a)

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä