Taivastelua

Sopivasti terää ja huumoria. Tavallisten ihmisten arkea ja heikomman ihmisen osaa peilaten. Blogia kirjoittaa viisi Joensuun ev.lut. seurakuntien työntekijää:

Diakoni Saila Musikka: Ei nöyrä, ei köyhä, ei naimaton.
”Edellinen lausahdus viittaa siihen millainen diakoniatyöntekijän tuli olla ennen vanhaan. Työssäkäyvänä ihmisenä en voi sanoa olevani näistä kolmesta edes köyhä. Kirjoituksissani peilaan yhteiskunnallisia ilmiöitä. Ihmisarvo ja heikoimman osa ovat sydäntäni lähellä.”

Perheneuvoja Paavo Kerkkänen: Kiihkeitä suhteita ja kylmiä suihkuja.
”Kirjoitan pilke silmäkulmassa parisuhteesta ja ihmisyydestä. Olen kiinnostunut erityisesti tuoreesta aihepiiriin liittyvästä tutkimustiedosta, jota tarjoilen blogissa sopivasti pureksittuina annoksina.”

Kehitysvammaistyön pastori Minna Snellmann: Rosoa ja ruostetta.
”Naputusta arjesta ja ikuisuuden ikävästä sekä huokauksia elämästä kehitysvammaistyön pastorin äänellä.”

Sairaalapastori Ilkka Raittila: "Terve! sano sairas".
”Kirjoitan ihmisten sekä yhteiskunnan terveydestä ja sairaudesta. Kirjoitusteni sävystä kertoo jotakin se, että nimeni taipuu Ilkka Ilkempi Ilkein. Toisaalta Ilkka-nimi kuvaa myös suomalaista oikeudenmukaisuuden tahtoa. ”

Nuorisotyönohjaaja Jenna Johansson: Liian vanha nuoreksi, mutta liian nuori aikuiseksi.
"Kurkistamassa nuorten maailmaan, nuorten ehdoilla. Kaupunkilaistyttö, joka ihmettelee työnsä kautta pitäjän porinaa ja nuorison neppailua."

Yö on meidän

Nuoruuden yksi tehtävä on löytää erilaisia keinoja ja tapoja venyttää arjen rajoja. Jokaisessa kodissa on olemassa tietty arkirutiini, jonka ympärillä viikot pyörivät. On tärkeää, että nuorella on arki ja rajat, joiden sisällä hänen toivotaan toimivan. Mutta nuoruudella on sisäsyntyinen kaipuu etsiä mahdollisuuksia venyttää rajoja. Joskus pyrkimyksenä on myös rikkoa rajoja. Ja minun työssäni pyrin mahdollistamaan sen, ettei nuorilla olisi tarvetta rikkoa rajoja, vaan heille annettaisiin tilaa venyttää niitä turvallisissa määrin. Miten tämä sitten voi esimerkiksi näyttäytyä työssäni?

Yksi yleisin toive, joita nuorilla on, on saada oikeudet yöhön. Toiveet tehdä erilaisia asioita yöllä, kun sääntöjen mukaan pitäisi nukkua. Milloin on haaveissa katsoa esimerkiksi muumeja vuorokausi putkeen, viettää nuorten iltaa koko yö ja milloin pelata jotain jännittävää peliä yöllä leirikeskuksessa. Tapoja on monia, mutta tärkeintä on ajankohta: jännittävä ja jollain tavalla vapauden tuoksuinen yö.

Koska koen, että työtäni on mahdollistaa nuorille rajojen venyttäminen turvallisessa ympäristössä, heidän  toiveitaan toteutetaan silloin tällöin. Usein nuorilla on selkeä ajatus siitä, minkä tyyppisiä asioita yöllä pitäisi päästä tekemään ja sellaista heille pyritään järjestämään. Tänä syksynä järjestimme veisuyön, jossa lauloimme nuoren seurakunnan veisuja, välillä pelailimme ja leikimme, jottei laulu kävisi liian yksitoikkoiseksi.

Illan alkaessa into on suuri, mutta useimmilla väsymys hiipii vähitellen ja salakavalasti. Muutamat lepäilivät järjestämässämme lepohuoneessa ja osa lähti kotiinkin nukkumaan. Vain pari jaksoi valvoa aamuun asti lepäämättä ja kahlata auringon noustessa vielä veisuja läpi. Mutta tärkeää ei olekaan se, kuinka myöhään jaksaa valvoa. Paljon tärkeämpää on mahdollisuus venyttää rajoja, tehdä jotain arjessa kiellettyä. Mutta tehdä se ilman pelkoa epäonnistumisesta tai siitä, että jotain sattuu. Olla turvallisesti raja-aitojen äärirajoilla yhdessä muiden kanssa.

Arjen rajojen venyttämisen mahdollistaminen on tärkeää ja kuuluu nuoruuteen. Mutta yhtä tärkeää on olla niissä hetkissä yhdessä nuoren kanssa.

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli(a)
Taivastelua
41 artikkeli(a)
Sami-Petteri Asikainen
17 artikkeli(a)
Anna Tenhu
22 artikkeli(a)
Aimo Salonen
61 artikkeli(a)
Hilppa
12 artikkeli(a)
Tiltu Taimela
3 artikkeli(a)
Jussi Viljala
1 artikkeli(a)

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä