Taivastelua

Voi että on vaikeaa

Pieni tyttö pyysi päästä mukaan leikkimään. Ja muut suostuivat, totta kai. Luvan saatuaan tyttö ryhtyi sanelemaan omat sääntönsä ja määrittelemään leikin aivan uudelleen itselle sopivaksi. Kun muut eivät siihen suostuneet, alkoi parku. Muista lapsista tulikin sen jälkeen sydämettömiä syrjijöitä.


Näin lapsilla. Pelisääntöjen ja sopivuuksien opetteleminen on vaikeaa ja ulkoapäin asiat näyttävät joskus toisenlaisilta kuin mitä ne oikeastaan ovat. Mutta lapsi on opettelemassa. Viisas väliin tulija kuuntelee kaikkien osapuolten näkemyksen ennen kuin ryhtyy tuomaroimaan.


Näin lapsilla? Kyllä kyllä, mutta entäpäs kun sama kuvio toistuu meidän aikuisiksi itseään kutsuvien keskuudessa? Ei ole yksi eikä kaksi ihmistä, joka valittaa sitä, että heitä ei kutsuta eikä oteta mukaan. Ja sitten kun heidät kutsutaan, ensimmäinen lause alkaa siitä, kuinka huonosti asiat on hoidettu ja viimeinen lause päättyy siihen, kuinka hyvin hän voisi asian hoitaa. Tai hoitaisi jos viitsisi. Tai olisi aikaa. Tai muuten vain. Pääasia on, että saa moittia toisten tekemää työtä.


Syrjiminen on oikeasti ja selkeästi väärin. Kaikille meille keskenkasvuisille on annettava mahdollisuus olla matkassa mukana ja tuoda oma panoksensa toimintaan. Mutta jos kyse ei olekaan syrjimisestä vaan itsensä syrjäyttämisestä? Kuka sen erottaa ja miten asiaan olisi puututtava? Harva meistä jaksaa olla yhteydessä siihen kaikkien alojen asiantuntijaan, joka vielä olettaa että muiden tavat toimia ja mielipiteet ovat lähtökohtaisesti vääriä.


Aurinko on pyöreä taivaankappale. Keskellä sen loiste on niin kirkas, ettei sitä voi eikä saa katsoa suoraan. Turvallisesti voimme katsella ulkokehää, joka näyttäytyy meille säteinä. Ei viivoina, niin kuin lapsena auringon piirsimme, vaan väreilevinä ja etenevinä, alati hieman muuttuvina aaltoina. Uskossa ja uskonnossa on suuri kiusaus määrittää Jumala oman pihan kohdalle osuvan säteen mukaan. Tuntuu turvalliselta ajatella, että muualle tulevat säteet eivät ole oikeita tai eivät ole lähtöisin oikeasta lähteestä.


Luterilainen kirkko on suurten haasteiden edessä. Osa haasteista on hyviä, eteenpäin vieviä, yksilöä ja maailmaa kehittäviä pohdintoja ja askelia. Osa haasteista on niitä huutoja, jotka huudetaan oman henkisen ja hengellisen maapläntin tai ahtaimmassa tapauksessa takapihan kulmalta. Miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että sama lähde säteilee yhtä voimakkaasti joka puolelle, vaikka maasto ja sen muodot muuttuvat?
Viisauden yksi perusta on kyky kuunnella toisia mielipiteitä ja kehittää tarvittaessa omia näkemyksiään. Meillä kaikilla on loppujen lopuksi vain ihmisen käsityskyky.

 

Saila Musikka, diakoni Pielisensuusta

Kuinka monta "back burneria" sopii sinulle?
Lavalta katsoen
 

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Aimo Salonen
89 artikkelia
Taivastelua
77 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Hilppa
12 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä