Mietteitä maailman menosta ja ihmiselosta

Kirjoittaja on yhden kirjan julki saanut kaupunkilehden toimittaja, joka yrittää ymmärtää, mitä ihmettä tässä maailmassa ja oman pään sisällä oikein tapahtuu.

Teatterin noviisin kehitys, osa 4: Oivallus

Eilinen karjaisu jäi pyörimään mielessä. Kuvailin illalla laittamassani postauksessa, kuinka roolihahmoni Tuomon piti raivostua, kun naisystävä Aino ilmoitti, että hän lähteekin toisen miehen perässä toiselle puolella maata, ja kuinka ohjaaja Kaitsu ei ollut tyytyväinen ilmaisuuni. Enemmän raivoa, vaati Kaitsu.

LYÖDÄÄNKÖ VETOA. MINÄ NÄYTÄN SULLE NÄRHEN NE!

Karjaisuni lähti täysin hillitsemättömänä. Sen rajuus yllätti. Tajusin vetäneeni yli ja aloin nauraa, mutta nauruni jäi kummittelemaan mieleen. Ennen kaikkea siinä taisi kaikua hämmennys: miten minä nyt noin? Nostin tasoa ohjaajan vaatimuksesta, mutta kyllä siinä taisi nyt Tuomoon livahtaa jotain Aimosta ja menneiden vuosien patoutumista. Jonkin rajan yli mentiin ja se hämmensi – ja tuntui samaan aikaan hyvältä. Perkele että teki hyvää suuttua!

Menneisyydessä on vuosia, jolloin Aimon oli pakko elää muiden ehdoilla ja pakko myös sulkea paljon asioita sisäänsä. Onneksi oli hyviä ystäviä, joille pystyin purkamaan tuntojani ja kyllä minä piru vieköön olen purkanutkin. Luulin, että menneet eivät enää pursua ylös, mutta kesäisen lämpimässä maanantai-illassa tajusin, että jokin oli vielä tulematta pintaan: raivokas huuto. Ne tunteideni purkamiset ystäville tapahtuivat suojaisten seinien sisällä sivistyneesti rauhallisella äänellä puhuen ja ehkä hiukan kyyneleitäkin tirautellen, mutta aina niin hyvää tekevä ja ilmaa puhdistava riita on jäänyt riitelemättä. Tuomon roolihahmossa se purkautui. Suojamuuri petti täysin yllättäen.

Yön yli ja tämän aamun ja päivän olen tuota haudutellut ja oivaltanut monia asioita – esimerkiksi sen, mistä Motoraa yhdessä vaimonsa Marin kanssa pyörittävä Jarmo Lehikoinen taannoin puhui seuransa 50-vuotisjuhlakirjan palaverissa: tanssiminen tuo valmiuksia muuhunkin elämään ja auttaa jopa työuralla.

Sama sopii näyttelemiseen ja varmaan kaikkeen muuhunkin esiintymiseen. Oman persoonan luomista rajoitteista kun pääsee roolihahmon kautta irti, taitaa jotain kevyttä lähteä mukaan vielä loppukumarruksista poistuttaessa. Rooli aukaisi lukkoja, jotka eivät enää loksahdakaan kiinni.

Kesäteatterin noviisin kehitys, osa 5: Ulkoharjoit...
Kesäteatterin noviisin kehitys, osa 3: Uskallus
 

Bloggarit

Taivastelua
81 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Aimo Salonen
96 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä