Taivastelua

Rajaa

 

Työtehtävien määrä vaihtelee vuosien ja vuodenaikojen mukaan. Välillä on kiireisempiä aikoja, välillä on aikaa jopa pitkästyä seuraavaa sovittua tehtävää odotellessa. Lukeakin ennättää.

Kiireisinä aikoina tuntuu helpottavalta saada sanoa jollekin vastaanottavaiselle henkilölle, kuinka väsyttää ja miten kiireistä on. Osa siitä on totta ja osa minun itseni tärkeäksi tekeytymistä. Lähestulkoon aina saan saman neuvon: rajaa.

Juuri niin, mutta raja suhteessa mihin? Raja on aina suhteessa johonkin ja joihinkin. Ohjeena pelkkä ”rajaa” on yhtä konkreettinen kuin surevalle sanottu myötätunnon osoitus ”otan osaa”. Se tuntuu ja kuulostaa hyvältä ja on oikeasti lempeän totta, mutta käytännön tuki puuttuu.

Itsestäni helpoimmalta tuntuisi rajata pois ne työtehtävät, jotka eivät tunnut mukavilta. Tehköön joku muu ne. Ei kuulu enää minulle. Ongelmaksi muodostuu se, että jonkun toisen on otettava ne oikeasti tehtäväkseen. Elämässä ja siis myös työelämässä on asioita ja tehtäviä, jotka on yksiselitteisesti vain tehtävä. Eli ei ole yhteisön edun mukaista rajata ikäväksi koetut työt omavaltaisesti itseltä pois jonkun muun riesaksi.

Entä jos rajaisin muita töitä? Niitä, joista saan iloa ja voimaantumisen kokemuksia? Haluaisiko joku muu samoja tunteita? Kyllä varmaan, mutta minä en halua luopua omastani. Tai jos luovunkin, saavatko muut samankaltaista iloa samoista lähteistä kuin minä?

Jokseenkin helppoon ja kaikkia tyydyttävään lopputulokseen on mahdollista päästä ainoastaan neuvottelemalla. Neuvottelu ei voi olla sanelua ja oman itsensä ymmärtämisen tavoittelua, vaan todellista yhteisen hyvän etsimistä. Ei siis helppoa.

Yksi rajojen asettamisen paikka – ehkä vaikein – on vapaa-ajan rajojen asettaminen. Jos koen olevani uupunut, onko minun pakko harrastaa joka ilta jotakin? Jos harrastukset ja muut vapaa-ajan toimet uuvuttavat, ei minulle oikeastaan ole oikeutta valittaa työmäärästä vaan harrastusmäärästä. Silloin minun on vedettävä rajaa suhteessa niihin. Taas mennään vaikealle alueelle.

Päätän rakentaa itselleni rajavyöhykkeen. Sen toiselle puolelle asetan sopivan määrän työtä, sopivassa suhteessa puuduttavia ja mukavia juttuja. Toiselle puolelle aktiivisen vapaa-ajan, jolloin kehitän itseäni fyysisesti ja henkisesti, hengellisestikin. Rajavyöhykkeellä saan rauhassa ja hyvällä omallatunnolla lahnata sohvalla tai muussa mukavassa sopessa. Siellä minua ei saa häiritä kuin luvan kanssa.

Saila Musikka, diakoni

 

Hymyiletkö kuinkakin leveällä naamalla ?
Täällä Pohjantähden alla
 

Bloggarit

Taivastelua
81 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Aimo Salonen
96 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä