Taivastelua

Nimetön

Viisivuotiaana sain syntymäpäivälahjaksi nuken, jonka olin saanut valita jo loppukesällä  suuren kaupungin lelukaupasta. Se oli ensimmäinen kerta, kun kävin lelukaupassa.  Tuolloin kirjahyllyssämme ei ollut vielä sitä Tupu Pupunaa, joka olisi synnyttänyt lapselle mielikuvan lelutaivaasta. Maalla kasvanut lapsi oli häkeltynyt nähdessään niin monta nukkea yhtä aikaa. Mutta yksi niistä oli kaikista kaunein. Sen minä halusin.


Koko syksyn kävin salaa kurkkimassa vaatekomerossa nukkea ja leikkimässä sillä. Se oli edelleen kauneinta mitä tiesin. Sillä oli kaksi kellanvaaleaa palmikkoa molemmin puolin päätä ja pussihihainen röyhelömekko, jossa oli suuri kukkanen rinnuksissa. Odotin tuota marraskuista syntymäpäivääni suurella hartaudella.

Nukke oli niin hieno, etten osannut nimetä sitä. Se oli leikeissäni Uusi nukke, koska mikään nimi ei ollut riittävän hieno sille. Tuo nimetön uusi nukke vietti jännittäviä hetkiä Kertun, Karoliinan ja Justiinan kanssa. Tiina ja Taana olivat myös sen rakkaita nukkeystäviä.

Viimeisen nuken sain kahdeksanvuotiaana joululahjaksi. Sille mummo oli antanut nimeksi Maija Ulriikka. Hän oli päättänyt hoitaa nimeämisen puolestani. Muutaman vuoden nuorempi siskoni sai myös nuken, Matti Leopoldin ja äiti kahden kuukauden kuluttua vauvan, jonka hoitoon mummo yritti jo jouluna kannustaa Matin ja Maijan kautta meitä sisaruksia. Vauvakin sai nimen ja silloin minä pukeuduin itsepäisesti röyhelömekkoon, vaikka oli vielä talvi ja lunta. Pussihihainen röyhelömekkohan oli hienointa, mitä maailmassa saatoin kuvitella.

Tätä nimettömyyttä olen myöhemmin pyrkinyt torjumaan ja nimennyt ahkerasti niin elollisia kuin elottomiakin asioita.  Lapsena keksimme vuosittain kymmeniä nimiä vasikoille vaihtuvalla alkukirjaimella. Edelleen valkeana rantuna kädessäni on pysyvä muisto sonnivasikasta, täsmänimellä Arpi. Rakkaalla kissalla oli perheessämme neljä nimeä ja yksi lempinimi. Hipsu puolestaan oli hyvä auto, tosin tehtaan maanantaikappale.

Mutta kyllä. Nimettömiä on edelleen kaksi. Vanhan kansan nimettömiä kutsun oman ikäpolveni rohkeudella alusvaatteiksi. Ja röyhelömekko on aina valmiina kaapissani odottamassa toistaiseksi nimettömiä juhlia.  

Minna Snellman, Kehitysvammaistyön pastori

Aikaa vai rahaa? Saako rahalla aikaa?
Mököttämällä miljonääriksi
 

Bloggarit

Taivastelua
97 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Aimo Salonen
99 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä