Taivastelua

Muutoksen kourista ja krookuksista

krookukset

Katson ulos. Kevään murrosvaiheessa valo on voittanut ja lämpö kirii arktista ankeutta kiinni. Ensimmäiset krookukset kurottavat teriöitään kalman keskeltä taivasta kohden. Parin viikon päästä tämä vaihe on jo unohtunut, sillä kevät on harpponut krookusten ohi. Tässä pysähtyneessä still-kuvasta krookukset ovat kärjessä. Lumi, marras ja pintamulta on voitettu. Sipulikukka tuulettaa.

Kevät runnoo muutostaan läpi. Vanha kansa tiesi : Kevättä kynttelistä. Helmikuun alussa krookus nukkui kasvavan tykkytäkin alla. Kevään koitto saa osan kanssakulkijoista energisiksi: Aloittamaan remontin, projektin tai sisäisen prosessin. Sydämen lepatus on tulevan muutoksen ensioire. Elämän kevätsäässä muutoksen kaipuun voi yltyä niin kovaksi, että kesärenkaiden sijaan vaihtuu auto ja pöytäliinan sijaan koti. Kun lepatusta oppii sietämään, eikä toimi välittömästi, se voi viitoittaa pysyvään hyvään. Vaikka muutos olisi kypsynyt hautojansa päässä kuin leivinuunin jälkilämmössä, ympärillä eläville se voi olla yhtä suuri yllätys kuin jäiden lähtö.

Väitän, että tunnistamme muista ihmisistä muutoksen tarpeen helpommin kuin itseämme, koska suojaudumme muutoksia vastaan. Meillä jokaisella on ikiaikainen turvallisuuden tarve. Muutosten virrat voivat patoutua vuosiksi ja jopa kääntää virtaussuuntamme sisäänpäin. Muutos haastaa tämän turvallisuuden kokemuksen.

Meidän on helpompaa ryhtyä muutokseen silloin, kun se kasvaa sisältä päin, kuin ulkoisen paineen alla. Ympäristömme haastamat muutokset voivat sysätä suuremman vyöryn liikkeelle. Sitä kutsutaan kriisiksi. Ensimmäinen muutoksen kohteeksi joutuneen kysymys on: Kuinka minulle käy? Muutokset järkyttävät perusturvallisuuden tunnetta olipa kyse kahvihuoneen tiskivuorolistan päivityksestä tai koko elämänpiiriä ravistavasta kuten eläkkeelle jäämisestä tai avioerosta. Muutos nostaa tunteet pintaan. Tunteet on arvokasta tunnistaa ja kokea. Monen silmät valuvat murrosajankohtana muunkin kuin siitepölyn takia.

Vaikka vuodenkierto ja sen tuomat aiemmat kokemukset muutoksista valmistavat kohtaamaan elämän tarjoilemia muutoksia, kaltaiseni luonnontahtiin eläjä vavahtaa joka kevät. Jäät lähtevät ja krookusten jälkeen nurmikolla räjähtää hallitsematon voikukkien kranaattituli.

Organisaatiokonsultti Pekka Järvinen kirjoittaa Onnistu esimiehenä (2001) -kirjassaan: *Ajattelevan ihmisen on järkevää epäillä ja suhtautua varauksellisesti asioihin, joista hän ei tiedä riittävästi." Faktapohjainen asioiden lähestyminen ja mahdollisten uhkien kartoitus auttavat kaikissa muutostilanteissa tunteiden läpikäynnin ohella eteenpäin. Ihminen pystyy kestämään epävarmuutta ja muutosten tuomia hankaluuksia, jos paremman tulevaisuuden usko peittoaa nämä turhaumat ja ahdistukset. Tiedosta ponnistava optimismi peittoaa pelon.

Muutos kutsuu selviytymistrategiamme esiin. Muutoksen kolme vaihetta ovat taakse jättäminen, välivaiheen ja hallitsemattoman sietäminen ja uuden alkaminen. Siksi katsoessani pihamaan krookuksia tiedän kevään koittaneen ja hyräilen armaan ajan joutumista. Hetken siedän siitepölykautta, jaksan kuraa ja rapaa odotellen saksipyrstöjen syöksyjä kukkavaahtoisten omenapuiden yllä.

 

Minna Snellman, kehitysvammaistyön pastori

 

 

Kesäteatterin noviisin kehitys, osa 3: Uskallus
Kesäteatterin noviisiin kehitys, osa 2: Lukuharjoi...
 

Bloggarit

Taivastelua
81 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Aimo Salonen
96 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä