Taivastelua

Sopivasti terää ja huumoria. Tavallisten ihmisten arkea ja heikomman ihmisen osaa peilaten. Blogia kirjoittavat Joensuun ev.lut. seurakuntien työntekijät.

Mikä on sinun supervoimasi?

Törmäsin internetissä kampanjaan, jossa kehotetaan kehumaan kaveria. Näitä kampanjoita on tullut vastaan ennenkin, mutta jälleen kerran innostuin ideasta. Omassa arjessa huomaa liian usein, että kehu ja kiitos jää sanomatta, vaikka sitä ajattelisikin toisesta. Mielestäni tämän ajatellaan myös kuuluvan suomalaisuuteen: "suomalainen ei kehu", "kyllä työ tekijäänsä kiittää", "kissa kiitoksella elää".

Varsinkin lasten ja nuorten kanssa työskennellessä pitää kiinnittää huomiota positiiviseen palautteeseen. Maailma on täynnä nuoria, joilta puuttuu itsevarmuus ja sen myötä myös rohkeus, ilo ja vapaus olla oma itsensä ja tehdä itselle tärkeitä asioita. Nuoruuden myrskyissä epävarmuus kuuluu asiaan, mutta meidän aikuisten varsinkin pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että me annamme lähellämme oleville nuorille myönteistä palautetta ja kehumme, kun siihen on aihetta. Ja mielellään kehumme pienistäkin asioista.

Harjoittelemme aina välillä nuorten kanssa positiivisen palautteen antamista toiselle. Aina nämä harjoitteet nostavat hymyn kasvoille, punan poskille ja mikä surullisinta, halun kieltää kaikki kehut. Samalla, kun nuori nauttii saamastaan hyvästä palautteesta, hän toivoo, että saisi vähätellä toisten sanomisia ja samalla itseään. Kun minä teen näitä harjoituksia nuorten kanssa, saa toisille vastata ainoastaan kiitos ja usein keskustelemme siitä, miten vaikea on ottaa vastaan kehut ja vastata vain kiitos, kun oma mieli on jo vähättelemässä toisten kehuja.

Pelottavaa on kuitenkin myös se, että enenevässä määrin maailma alkaa olla myös täynnä lapsia, jotka eivät usko itseensä. Lapsen kuuluu uskoa ihmeisiin ja siihen, että hänellä on supervoimia. Lapsen maailmaan kuuluu pyrkiä kohti ääretöntä ja sen yli, ei ajatella, etten osaa kuitenkaan. Maailma kyllä tiputtaa lapset alas pilvilinnoistaan ja supersankarien viitat revitään rikki. Sitä suuremmalla syyllä, meidän tulisi tehdä kaikkemme, että lapset ja nuoret saisivat uskoa ihmeisiin mahdollisimman pitkään ja uskoa omiin supervoimiinsa, joita jokaisella on.

Lapsi, jota kiitetään, oppii olemaan kiitollinen. Ja vaikka me olisimmekin niitä lapsia, joita ei ole kehuttu ja kiitetty, miksemme me uskaltaisi elää todeksi jotain uutta ja parempaa? Kun kehumme toisia, aina silloin tällöin saattaisimme uskaltaa kehua itseämmekin. Koska minä olen hyvä ja minä riitän tällaisena, niin kuin sinäkin. Haastan sinut miettimään, missä sinä olet hyvä, mikä on sinun supervoimasi? Kehu itseäsi siitä! Ja löydä myös kaverisi supervoima!

Katso video, jossa Yeesi ja Nuorten mielenterveysseuran haastaa huomaamaan hyvän kaverissa:

-Jenna Johansson, nuorisotyönohjaaja-

Bloggarit

Taivastelua
49 artikkeli(a)
Toimitus
1 artikkeli(a)
Aimo Salonen
63 artikkeli(a)
Sami-Petteri Asikainen
17 artikkeli(a)
Anna Tenhu
22 artikkeli(a)
Hilppa
12 artikkeli(a)
Tiltu Taimela
3 artikkeli(a)
Jussi Viljala
1 artikkeli(a)

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä