Taivastelua

Lomalla jossain Suomessa

Olen reissannut viime aikoina Suomea ristiin rastiin. Olen viime aikoina lähtenyt Koto-Karjalasta etelään tai länteen. Joka kerta, kun perheen kanssa ahtaudumme autoon, takapenkillä alkaa sen aikainen ininä. Syy on sivuseikka, ininä on ikuista. Autossamme kinataan tabletilla pelaamisesta ennen Käsämää ja ruikutetaan pissihädästä, joka tasaisen varmasti iskee juuri huoltoaseman mentyä. Jos olisin sairaanhoitaja, hoitaisin katetrit koko porukalle.

Perheautoilu on minulle lapsuuden malli ja reissut suuntautuivat useimmiten sukulaisten luo. Ei ollut Spotifyä auton kaiuttimista eikä huoltoasemien burgereita. Autossa haisi hiki, lämmenneet penkit, liiskaantunut juusto eväsleipien välissä ja käynyt kotimehu muovimukeissa. Se oli aikaa ennen ilmastointia. Muistan, kun äiti oksensi pää ämpärissä Vierumäeltä viiden tunnin matkan kotiin, miten isä manaili ja ohitteli karavaanareita ja kyttäsi 99 hintaa huoltoasemilta, perheemme pienin nukkui vaununkopassa takapenkillä ja meidät isommat laskemassa kilometripylväitä, erivärisiä autoja ja matkalla syötyjen jäätelöiden lukumäärää.

Niistä kesistä muistan radiouutisten jälkeen olleet tiedotukset, joissa nimettiin joitakin matkaseurueita, jotka olivat matkalla jossain päin Suomea, ottamaan yhteyttä kotiin. Ne tiedotukset jäivät pahaenteisyydessään mieleeni. Reissun päällä jännitti aina. Meitä ei koskaan kuulutettu.

Varttuessani matkailusta tuli itsenäisyyden mittari. Kun serkut muuttivat ruuhkasuomeen, muuntui se suussamme Hesaksi. Tuohon asemapaikkaan lensimme tai jyskytimme junalla. Niitä matkoja muistellessa hämmästyn yhä, sillä meidät lapset laitettiin ensimmäiselle lentomatkalle ilman vanhempia ja tuntien junamatkoilla tutustuimme jos jonkinmoiseen kulkijaan. Se opetti selviytymään. Ei voinut kilauttaa kännykällä kotiin. Haaveilin kaukomaista, mutta päädyin kymmenen vanhana bussiretkelle sumuiseen Norjaan. Eivätkä vanhemmat tietenkään olleet sillä reissulla mukana, sillä olinhan jo kaiken kokenut kotimaanmatkailija.

Loma ja reissut iskostuivat lapsena samaan lauseeseen. Edelleen huomaan, että loma-aikoina levottomuus valtaa mielen. Haluaisin irtautua arjesta. Vaikka kotona lepään usein paremmin, reissut tuovat uutta, avartavat totuttua. Ja kuinka mukavaa onkaan tulla kotiin! Jos kokemus kotiintulon auvosta puuttuu, arvomittarini hälyttää. Miten elämä pitäisi suunnata uudelleen, jotta se olisi elämisen arvoista tässä ja nyt?

Minna Snellman, kehitysvammaistyön pastori

Leikki-ikä on koko ikä!
Kuinka monta "back burneria" sopii sinulle?
 

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Aimo Salonen
97 artikkelia
Taivastelua
85 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä