Taivastelua

Lavalta katsoen

Olen uusi tässä lajissa, koska liityin Taivastelun bloggaajarinkiin vasta äsken. Kulttuurin harrastaminen oli kuulemma yksi syy mukaan pyytämiseeni. Olen viisikymppinen perheellinen mies Joensuun Enosta ja työskentelen pappina. Teatteri on minulle yksi henkireikä musiikin, halkometsän ja kalastuksen ohessa.

Huumori on määritellyt elämääni ja kaveripiiriäni aina, joskin varsinaisessa työssäni tuo luonteenpiirteeni ei juurikaan pääse pinnalle. Työtoverini ja lähipiirini ovat tästä tosin vahvasti eri mieltä. Vaimoni on sanonut, että olen väärällä alalla, koska en pidä makeasta, enkä varsinkaan täytekakuista.


Karjalanpiirakat ovat kyllä suurta herkkuani ja mieliruokani on karjalanpaisti. Olen siis vaimoni kanssa ammatinvalintakysymyksestä eri linjoilla. Itse olen tehnyt piirakoita viimeksi opiskeluaikoinani asuessani Helsingissä. Kaksi päivää kesti, ennen kuin sain valmiiksi 23 piirakkaa, jotka näyttivät aidoilta esikuviltaan kaukaisesti, jos niitä söi hämärässä valaistuksessa. Tuolloin päätin tehdä opintoni pikaisesti loppuun – tästedes piirakat paistaa joku muu ja tällä tekniikalla on menty 21 vuotta. En ole katunut.

Helsingissä tapasin miehen, joka on oikea näyttelijä. Olimme viettämässä iltaa ja kerroin nuoruuteni haaveesta hakeutua teatterikouluun. En kuitenkaan edes pyrkinyt, koska tajusin, että todennäköisyys sisäänpääsyyn on miltei mahdoton.

Hän antoi minulle vapaalippuja näytöksiinsä ja kehotti tuomaan kavereitakin, vapareita sain joskus jopa kymmenen. Kysyin häneltä, miksi teet näin? Hän vastasi tyypilliseen tapaansa virnuillen - toivon, että te nuoret kiinnostutte tästä ja että tämä kärpänen puraisisi sinuakin!

Siinä se pahus onnistui ja olihan se kipinä ollut jo aikaisemminkin. Pappina olen huomannut, että draama sopii kerronnan välineeksi kirkossakin. Se on parempi tapa sanoman moniulotteiseen kertomiseen kuin kuiva esitelmä tai saarna, joskin kaikki tylsä pitäisi muutenkin kieltää.

Voiko pappina olla uskottava, jos joku katsoo minua vain jossakin roolissa, eräänlaisena näyttelijänä? Oikeassa teatterissa varmaan vain naurettaisiin, mutta kirkossa osattaisiin myös närkästyä, jos oikein lavalle heittäytyisi. Siinä on kulttuuriero.
Joskus olen joutunut tuohon vastaamaan. Olen sanonut, että lavalla voi olla vaikka isän surmaaja, mutta pappi taas elää todeksi. Siinä on pieni ero.

Voi että on vaikeaa
Minulla oli avain
 

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Aimo Salonen
97 artikkelia
Taivastelua
85 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä