Taivastelua

Sopivasti terää ja huumoria. Tavallisten ihmisten arkea ja heikomman ihmisen osaa peilaten. Blogia kirjoittavat Joensuun ev.lut. seurakuntien työntekijät.

Kuumat satsit, kuumat satsit ....


Aloitin vuosi sitten näiden Taivastelua -blogien kirjoittamisen. Niin, ja samaan aikaan aloitti Donald Trump USA:n presidenttinä. Vuosi on kulunut ja presidentti jatkaa edelleen virassaan eikä ole saanut lopputiliä, vaikka niin monet ovat sitä toivoneet. Minä sen sijaan olen saanut lopputilin, enkä jatka enää perheneuvojana vaan eläkeläisenä. Lopputilin saamisessa ei tosin (tällä kertaa) ollut mitään dramaattista. Suomi vain täytti 100 vuotta ja minä 65 vuotta. Elämänkertaani en ole kirjoittanut, eikä minusta ole tehty elokuvaakaan. Vielä. Vanhan joululaulun sanat: ” Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan ” on nyt alkanut saada aivan uuden hyvin henkilökohtaisen sisällön. Mitähän meistä kustakin muistetaan tulevaisuudessa? Tämä on varmasti yllättävää ja myös huvittavaa.


Unohtamisessa sinällään on paljon myönteistä. Moni dementiaa sairastava unohtaa jossain vaiheessa suuren osan elämänsä huolista ja ahdistuksista ja rauhoittuu ja on tyytyväinen, kun ei muista mistä pitäisi olla huolissaan tai masentunut. Vaikka meillä ei olisi dementiaakaan, aika tekee aina tehtävänsä ja kultaa muistot. Ja se on hyvä. On mukava, että unohdamme vähitellen meille tarpeettomia asioita. Unohtaminen helpottaa esimerkiksi silloin, kun unohdamme toisen ihmisen kohdelleen meitä kaltoin. On helpompaa antaa anteeksi ja armahtaa, kun on unohtanut.


Perheneuvontatyössä on tullut selvästi esiin unohtamisen myönteinen merkitys parisuhteessa. Parisuhteissa koetaan myönteisenä se, kun toinen vähentää nalkuttamista eli ikään kuin unohtaa muistuttaa toistuvasti toista hänen tekemisistään ja ominaisuuksistaan. Tämä toimii parisuhdetta rakentavasti, etenkin jos samalla muistetaankin ottaa huomioon toisen esittämiä toiveita ja haaveita eikä paineta niitä unhon yöhön. Nämä ovat itsestäänselvyyksiä jotka kuitenkin tuppaavat aina välillä unohtumaan. Eikä pahitteeksi ole sekään, jos välillä toinen muistetaan myönteisesti ihan muuten vaan, muulloinkin kuin jouluna, hääpäivänä tai syntymäpäivänä. Tietysti ei ole pahitteeksi jos toisesta tykkää muutenkin.


Olen huomannut että monesta jo elämäntyönsä jättäneestä henkilöstä muistetaan jokin pieni yksityiskohta eikä sitten paljon muuta, kuten ” Minä juon nyt kahvia ” (Harri Holkeri) tai ” Ehkä join ehkä en, so not, kunhan hyppy kulkee” (Matti Nykänen). Eräästä lapsuuskotini naapurin isännästä muistetaan erityisesti hänen tokaisunsa ” kuumat satsit, kuumat satsit …”. Kyse oli siitä, kun talvipakkasella tehtiin välttämätöntä valutyötä, ja betonimyllyyn piti välillä laittaa kuumaa vettä ettei betoniseos päässyt välillä jäätymään. ”Kuumat satsit, kuumat satsit.. ” on sitten vuosien mittaa yleistynyt moneen muuhunkin ”kuumaan” tilanteeseen. Toistellaankohan jotain minun ”viisauksistani” sitten, kun olen lopettanut blogien kirjoittamisen ja vaipunut unhon yöhön? 


Paavo Kerkkänen, ex perheneuvoja, eläkeläinen

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli(a)
Taivastelua
59 artikkeli(a)
Aimo Salonen
64 artikkeli(a)
Anna Tenhu
22 artikkeli(a)
Sami-Petteri Asikainen
17 artikkeli(a)
Hilppa
12 artikkeli(a)
Tiltu Taimela
3 artikkeli(a)
Jussi Viljala
1 artikkeli(a)

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä