Taivastelua

Kun katsoo maailmaa lapsen silmin...

Tämän syksyn koulukirkoissa luettiin Raamatun teksti, jossa Jeesus kertoo opetuslapsilleen lapsen olevan suurin taivasten valtakunnassa. Teen itse töitä lasten ja nuorten kanssa ja mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sen vahvemmin voi aistia sen, minkä tähden lapsi on suurin. Mietin, miten aihetta voisi lähestyä koulukirkossa ja keksin, että mitä vanhemmaksi me ihmiset tulemme, sen enemmän meidän pitäisi nähdä lapsen silmin maailmaa.

Lapsi on utelias, hän kyselee ja ihmettelee aktiivisesti tavallisiakin asioita. Ellei lasta kielletä kyselemästä, hän jaksaa ihmetellä ja kysellä ja myös keksiä omia vastauksiaan ihmettelyihinsä. Samalla tavalla meidän pitäisi osata ihmetellä, niitä tavallisiakin asioita, aidon kiinnostuneina.

Lapsen maailmassa aikuisen maailman monimutkaisuudet muuttuvat yksinkertaisiksi, eikä aikuisen maailman huolet ja murheet ole vielä päässeet häiritsemään olemisen keveyttä. Lapsiin liittyy luontainen huolettomuus ja taito nauttia juuri käsillä olevasta hetkestä täysillä. Kun huoli tai murhe kohtaa lasta, hän käsittelee sitä luontaisesti vanhempaansa turvaten. Aikuisenkin pitäisi muistaa, että jaettu suru on puolitettu suru ja synkimmälläkin hetkellä luottaa, että asioilla on tapana järjestyä. Näin olisi ilon hetkinä helpompi keinuttautua huolettomuuden keveyteen, jota tarvitsemme.

Ja yksinkertainen rakkaus niin pieniä kuin suuriakin asioita kohtaan, on lapsen maailman helmi. Muistan, kun hoidin siskoni lapsia ollessani itse teini-ikäinen ja lapset 3-5-vuotiaita. Teinin hermo ei aina pitänyt uhmaikäisen kanssa vääntäessä ja tuli suututtua. Yhteenottojen jälkeen pyydettiin anteeksi ja vaikka omassa mielessä pyöri tilanteet vielä päivienkin päästä, lapsi rakasti niin ehdottomasti, että sovinnon jälkeen kaikki, mikä minussa oli hyvää, oli tärkeintä ja oleellisinta. Kunpa näkisi sen hyvän vielä aikuisenakin ympärillään olevissa ihmisissä, silloinkin, kun he suututtavat pelkällä olemassa olollaan.

Jotta olisi helppo katsoa maailmaa lapsen silmin, tarvittaisiin melko varmasti apukeinoksi erilaisia silmälaseja, joilla voisi keskittyä milloin rakkauteen, huolettomuuteen tai uteliaisuuteen. Ja lapsia seuraamalla löytyisi paljon muutakin, josta aikuisen olisi hyvä ottaa oppia. Omaan työhöni koitan muistaa pukea useammin uteliaisuuden-lasit silmille, jotta muistaisin aidosti kiinnostuneena nähdä kohtaamiani ihmisiä. Muitakaan laseja tosin unohtamatta.

- Jenna Johansson, nuorisotyönohjaaja -

”Ei kai tätä oltu luotu kestämään”
Mistä tunnistaa oikean retkeilijän?
 

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
93 artikkelia
Aimo Salonen
98 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä