Mietteitä maailman menosta ja ihmiselosta

Kirjoittaja on yhden kirjan julki saanut kaupunkilehden toimittaja, joka yrittää ymmärtää, mitä ihmettä tässä maailmassa ja oman pään sisällä oikein tapahtuu.

Kesäteatterin noviisin kehitys, osa 6: Perkele, väärä kohtaus!

Pitihän se arvata: taas muutti ohjaaja Kaitsu omaa tulkintaani tilanteesta. Ei Tuomo suhtautunutkaan ylimielisen mulkvistin tavoin eksänsä nyksän pikkuveljeen vaan päinvastoion kannustavasti. Tämäkö on Jaakko? Oliksä naisis? Saiks sä? Mä ole Tomi. Itseään naistenmiehenä pitävä Tuomo on aidon iloinen kun nelikymppinen vanhapoika näyttääkin osoittautuvan panomieheksi. Nolatuksi Tuomo kyllä tulee, kun Jussi huomauttaa, että ethän sinä mikään Tomi oo vaan Tuomo, Ainon entinen, joka vanhassa valokuvassa hilluu puussa munasillaan.

 

Kolmetuntisissa harkoissa osakseni tuli hioa yhtä ainoaa repliikkiä, mutta kummasti tuossakin taas uusia asioita oppi. Kummasti myös kasvoi entisestään ihailu Roukalahden konkareita kohtaan. Että ne hallitsevat vielä improvisoinninkin! Semmoinen on tunne, että Untoa ja Erkkiä esittävät Seppo ja Pentti suorastaan odottavat esityksiä ja ensimmäisen näytöksen loppua, että pääsevät omalla tyylillään ilmoittamaan 20-minuuttisen väliajan alkamisesta. Tarkkosen Arton puolestaan pitää jo käsikirjoituksenkin mukaan tulla laulaen kohtaukseen, missä hän tuo Kaisana makaronilaatikkoa pihaan, mutta käsikirjoituksesta poiketen Arto lauloi myös ensimmäiset repliikkinsä ja Kaitsu oli sitä mieltä, että tämä on hyvä. Niin hyvä se oli, että innostuin kuvaamaan videota Facebookiin laitettavaksi, ja juuri sillä kerralla oosoolee, oosoolemiooo vaihtuikin sanoihin perkeelee, väärä koo-oh-taa-uus.  Artolla todellakin oli polkupyörän päälle heitetty plari jäänyt auki väärästä kohdasta ja videosta tuli hauskempi kuin alunperin oli tarkoituskaan.

 

Vieläkin siis takkuaa myös konkareilla, vaikka esimerkiksi Marja-Leena ja Asko pääparina ottavat koko ajan tarinaa yhä enemmän haltuunsa ja vahva on myös Hiltusen Harri pikkuveli Jaakkona. Harrista taas tuli mieleen, että roukalahtelainen kulttuurielämä alkaa pikku hiljaa avautua. Ensimmäinen hoksaus oli, että se oli tosiaan Harri, joka veti viime kesänä upeasti Unto Monosen roolin. Facebook-kuvan innostamana tulin kysyneeksi, että oletko sinä Harri rumpali ja vastaus oli, että joo, siinähän minä Jyken bändissä soitan. Jykke taas on toimittaja Jyrki Utriainen, joka pari kesää sitten ohjasi Roukalahden esityksen. Pojat soittavat kuulemma 60-luvun roikkicovereita.

 

Johanna tuskaili tänään illan ainoaa omaa repliikkiään, joka oli taas pitempi kuin oma repliikkini. Taas repi Tiina Tuomoa pois muiden silmistä ja siitäkin menomatkalla juteltiin: onko Tuomolla koko tarinassa muuta virkaa kuin olla naisten tönittävänä ja retuutettavana. Pohdittavaa on siinäkin, millä sanattomilla keinoilla voimme tuoda esiin Tiinan ja Tuomon suhteen kehittymistä ja mten se suhde ylipäätään kehittyy. Pitäisi vissiin uskaltaa ottaa esimerkkiä kokeneemmista, jotka näyttävät vain heittäytyvän tilanteisiin ja tuovan käsikirjoituksen ulkopuolelta ilmein ja elein omia sävyjään tarinaan. Kaitsu sitten joko hyväksyy tai hylkää tarjoukset.

 

Karonkastakin jo puhuttiin ja se toi mieleen, että onpa mukava, kun mullakin on vihdoin oma porukka, jolla on yhteinen tavoite. Koska en osaa pelata jalkapalloa enkä soittaa kitaraa enkä oikeasti laulaa, olen tähän saakka ollut kateellinen kavereilleni, joilla on oma joukkue tai bändi tai kuoro tai joku muu, jonka jäsenet tekevät yhdessä töitä yhteisen tavoitteen hyväksi, ja kun kausi tai keikka tai iso festivaali on sitten onnellisesti ohi, juhlitaan suoritusta yhteisellä saunaillalla. Nyt minäkin pääsen nauttimaan siitä tunteesta.

Buustia päivään
Kesäteatterin noviisin kehitys, osa 5: Ulkoharjoit...
 

Bloggarit

Aimo Salonen
98 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
89 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä