Mietteitä maailman menosta ja ihmiselosta

Kirjoittaja on yhden kirjan julki saanut kaupunkilehden toimittaja, joka yrittää ymmärtää, mitä ihmettä tässä maailmassa ja oman pään sisällä oikein tapahtuu.

Kesäteatterin noviisin kehitys, osa 5: Ulkoharjoituksiin

Keskiviikkoillan harjoitukset olivat noviiseille innostavat ja tuskastuttavat. Nyt mentiin hiomaan kohtauksia ulos ja mukaan tuli muutenkin aiempaa enemmän asioita. Illan päätteeksi olo oli moninainen. Toisaalta pursuili innostus, toisaalta tuskastutti. Tähän saakka kun on eletty uskossa, että aikaahan on ja harjoituksia riittää, iski nyt oivallus, että perhana, se juhannus vyöryy päälle yllättävän nopeasti. Runsaan viikon päästä sunnuntaina pitää vetää jo läpi koko ensimmäinen näytös, vaikka yksittäisetkin kohtaukset takkuavat vielä pahasti.

 

Oma tavoitteeni eilisille harjoituksille oli, että saisin vedettyä repliikkini ilman plaria. Huihai! Toisessa kohtauksessa se onnistui, toisessa tipahdin välillä totaalisesti. Suusta karkasi se sama ruma sana, jonka karkaamista näytelmän Ainokin harmittelee käsikirjoituksessa, ja jollaiseen sortumiseensa tosielämän aikamies saa hävetä.

 

Eilen harjoiteltiin kolmea kohtausta, joista kahdessa Johannan ja minun roolihahmot Tiina ja Tuomo ovat mukana. Kohtaus 15 on vielä helppo: Tiina ja Tuomo ovat eksyksissä ja yrittävät kysellä Teboilin jurottajilta, että tiäräk te ollenkka mis me olla ja osaak te autta mimmotis me mennä ettipäin. Kohtaus on lyhyt, eikä siinä ole kuin Tiinan ja Tuomon lyhyet repliikit, joita on yhteensä kahdeksan. Siinä ajellaan autolla ja katsellaan karttaa ja kuunnellaan navigaattoria ja vilkuillaan ympärille ja ihmetellään pimmiä porukka, joka ei puhu eikä pukahda. Helppoa, hauskaa ja sujuvasti omaksuttavaa.

 

Kohtaus 17, tupa, on sitten vaikea. Porukkaa riittää ja sen mukana repliikkejä. Vaikeus oli jo siinä, että kun kahdenkeskisessä kohtauksessa sain reagoida vain Tiinan tekemisiin, piti nyt olla kärryillä neljän muun hahmon sanomisiin ja tekemisiin. Omat harvat repliikkini toki olin opetellut ja katsonut, mikä on se edellinen repla, jonka jälkeen minun pitää omani lausua. Mutta kun se edellinen ei riitä. Tiina ja Tuomo ovat tupsahtaneet tupaan, jonka pöydän ääressä istuvat Aino, Jussi ja Jussin isä Unto ja setä Erkki. Sanailu etenee vikkelästi ja oma vuoro tulee vastaan yllättävän nopeasti. Sitten vielä pitäisi saada omaksuttua ohjaaja Kaitsun katsomosta huutamat ohjeet. Aimo, älä käännä selkääsi yleisölle! Se repliikki lähtee kyllä sieltä Ainosta, mutta käännä sitten kasvot yleisöön päin.

 

Jep. Katse Ainoon. Ei uskallettu ottaa leivonnaisia kun sä... katseen siirto yleisöön... olis Tiinal puhunu... TIKKU! Miten se meni? Vilkaisu plariin... jostai kääretortust.

 

Ja yhä paheni. Aino vetää Tiinan kauemmas sihahtaakseen, että mitä persettä sä Tuomo tän hilasis ja äijät Jussi ja Tuomo pitää saada taustalla tekemään jotakin. Kaitsu huikkasi Jussia esittävälle Askolle, että eihän se Jussi vielä tässä vaiheessa tiedä, että tupaan on tupsahtanut nyksän eksä, niin että Jussi voikin jutustella Tuomolle sen käsikirjoituksessa olevan on se Jaakko ennenkin ollut öitä ilmoittamatta... mutta joo...tämä on toinen yö. Sen jälkeen sanailevat taas naiset ja miehet pitää saada taustalla näyttämään siltä kuin ne jatkaisivat tutustumisjutustelua. Asko kokeneena näyttelijänä näytti mallia höpöttelemällä, että semmoinenhan se velipoika on ja Aimo myötäili omasta mielestään hiljaisella, häiritsemättömällä äänellä, että niinpä ne velipojat taitaa semmoisia olla. Asko huomautti, että sitten esityksessähän meillä on mikrofonit, niin että ei me voida kuin liikutella huulia. Noviisia alkoi hirvittää. Tosiaan, mikrofonit. Aivan varmasti tulee kesällä möläytettyä jotain sopimatonta aivan väärässä paikassa.

 

Tuomolla takkuili, mutta onneksi näytti takkuilevan vielä myös kokeneemmalla kaartilla. Noviisien pikkurooleista on täsmentynyt, että Tiina on keskeisempi hahmo kuin Tuomo, ja se tuo Johannalle suuremmat haasteet kuin minulle. Yhtä kovilla kuitenkin olemme ja pohdimme, että yhteisten harjoitusten lisäksi meidän on hyvä vetää omia ylimääräisiä harjoituksiamme, että saamme otettua kokonaisuuden hallinnassa kiinni etumatkaa, mikä talvesta saakka treenanneella muulla porukalla on. Pitää vain saada joku kolmas lukemaan kohtauksissa mukana olevien muiden näyttelijöiden repliikit.

 

Yksi pahoinpitelykin keskiviikkoiltaan mahtui. Ainon vanhempia esittävät Martti ja Minna juhlistivat isä-Martin uusia verhoja ja sitten äiti-Mirja tuohtui isä-Martille ja alkoi takoa tätä verhomytyllä päähän. Näyttelijä-Martti älähti oikeasti ja hiukan ihmeteltiin, että mikä siinä nyt niin kivuliasta oli. Kohtaus harjoiteltiin uudestaan ja taas Martti älähti. Ruvettiin tutkimaan tarkemmin sitä verhoa.

 

Löydettiin kankaan sisälle ommeltu raudanpalanen.

Kesäteatterin noviisin kehitys, osa 6: Perkele, vä...
Teatterin noviisin kehitys, osa 4: Oivallus
 

Bloggarit

Taivastelua
81 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Aimo Salonen
96 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä