Mietteitä maailman menosta ja ihmiselosta

Kirjoittaja on yhden kirjan julki saanut kaupunkilehden toimittaja, joka yrittää ymmärtää, mitä ihmettä tässä maailmassa ja oman pään sisällä oikein tapahtuu.

Kesäteatterin noviisin kehitys, osa 3: Uskallus

Lukuharjoituksen jälkeen on siirrytty hiomaan kohtauksia. Noviisit joutuvat yhä turvautumaan plariin, kokeneemmat vetävät ilman paperinivaskaa, mutta kaverin kuiskauksille on yhä runsaasti tarvetta. Ohjaaja Kaitsu kokeilee erilaisa asentoja ja suuntia: lausutaanko repliikki vastanäyttelijälle vai kohti yleisöä?

 

Eilen sain  ohjeen kokeilla hiljaisempaa ilmaisua. Hiottiin kohtausta, missä Aino on saanut ensikokemuksensa Jussin kotoa Liperistä ja soittaa Perniöön bestikselleen Tiinalle. Tiina alkaa udella että onks se hyvä, kais tierät misä. Mustasukkainen Tuomo kommentoi, että herraisä näitä nykynaisten juttuja, ja Tuomoa esittävä Aimo lausui sen turhan äänekkäästi. Kaitsu opasti hillitympään ilmaisuun: se kuuntelee puhelua vierestä ja mustasukkaisuus valuu läpi vartalon kuin lyijy. Tuomo kuuntelee, että kyllä se jumankauta nai sen kanssa ja sehän hiljentää miehen.

 

Tänään piti sitten huutaa. Marja-Leenan esittämä Aino kertoo Tuomolle, että hän lähtee nyt ja Tuomo kysyy, että minne ja Aino vastaa, että Liperiin ja Tuomo sanoo, että et mene ja Aino sanoo, että menenpäs ja sitten Tuomo karjaisee, että lyödäänkö vetoa, minä näytä sulle närhen ne. Koska Aimo on kiltti mies, hänen karjumisena oli liian vaisua ja ohjaaja kehotti otamaan lisää ääntä ja vihaisuutta. LYÖDÄÄNKÖ VETOA, MINÄ NÄYTÄN SULLE NÄRHEN NE! Karjuin sen niin kovaa, että yli meni ja kirkkaasti ja aloin nauraa. Kaitsu kannusti, että ei kun just noin: pitää uskaltaa päästää irti hissuttelusta, eikä yli vetämistä kannata arastella. Tulee se oikea taso sieltä ajan kanssa, mutta nyt on tärkeää, että Aimo jättää itseään taakse ja kaivaa sieltä sen Tuomon raivon.

 

OIlipa jännän vapauttava kokemus. Koska Aimo tosiaan on turhan kiltti ja pitää liikaakin ärtymystään sisällään, tuntui hyvältä raivota Tuomon hahmossa. Tiinaa esittävä Johannakin kehui, että karjaisu oli niin yllättävä, että sivusta seuraajilla oli tulla pissat housuun.

 

Johannasta muuten tuli mieleen, että Roukalahden Avioliittosimulaattori sai tänään mukavasti mediahuomiota, kun Joensuun kaupunginteatteri myi takapihallaan vanhoja roolivaatteitaan ja maakunnan kesäteatterit olivat tulleet joukolla repimään tangoilta kaiken itselleen kelpaavan. Meidän joukoista saalistukseen osallistuivat Kaitsu, Johanna ja Mirjaa esittänä Minna. Paikallinen Yle nappasi Kaitsun haastatteluun ja toimittaja Heli Sallinen sekä valokuvaaja Kimmo Kirves, entiset työkaverini taannoisilta Karjalaisen ajoikta, kiinnittivät huomiota Johannaan, joka omaan innostuneeseen tyyliinsä selitti oman säkkinsä sisältöä. Illalla tuli vielä Viikko-Pohjois-Karjala harjoituksiin.

 

Tämän päivän oma oppini oli, että uskalla suuttua vaikka yli vetämisen uhallakin. Sekin tänään selvisi, että yllättävän vaikea on omia repliikkejään muistaa, vaikka niitä ei ole paljon. Repliikkien lausumisen lisäksi pitäisi vielä saada mukaan muutakin ilmaisua, niin että tiukka työ tässä on edessä. Keskiviikkona edessä on vielä harjoitukset, jossa pitää muistaa jo pikkuisen pitempiäkin vuodatuksia perniön murteella. Mieli tekisin jättää plaria syrjään, mutta ei taida olla ylihuomenna vielä sen aika.

Teatterin noviisin kehitys, osa 4: Oivallus
Muutoksen kourista ja krookuksista
 

Bloggarit

Taivastelua
81 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Aimo Salonen
96 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä