Mietteitä maailman menosta ja ihmiselosta

Kirjoittaja on yhden kirjan julki saanut kaupunkilehden toimittaja, joka yrittää ymmärtää, mitä ihmettä tässä maailmassa ja oman pään sisällä oikein tapahtuu.

Kesäteatterin noviisin kehitys, osa 29: Ikävä iskikin jo nyt

Enpä olisi aamulla uskonut, kuinka hirveä ikävä on jo nyt. Jäljellä on vielä kaksi elokuista yönäytöstä, mutta kyllä jäähyväisten aika tuntuu olevan tänään, viiimeisen päivänäytöksen jälkeen. Parin viikon päässä odottavat yönäytökset ovat jotenkin oma irrallinen juttunsa. Aika moni meistä on jo siinä vaiheessa ehtinyt siirtyä omassa elämässään uuteen vaiheeseen. Minäkin.

 

Tänään suuri osa jengistä meni näytöksen jälkeen Liperin Rantamakasiinille. Syötiin pizzaa ja tempaistiin karaokessa yhteisen kesän kunniaksi vielä porukalla Aamu Airistolla. Tai osa meistä vetäisi: Arto, Johanna, Minna ja minä. Martti, Harri ja Janne tyytyivät irvailemaan sivusta, että kyllä kuulosti kauhealta. Te rakkaat paskapäät. Voi kuinka jäänkään kaipaamaan tyhmiä juttujanne.

 

Olisi niin paljon sanottavaa, mutta niin vähän tuntuu juuri nyt näppämistöltä irtoavan. Olo on tyhjä. Päiväunille kun äsken yritin sulkea silmäni, kesän tuokiokuvat vilistivät silmissäni ja äänet kaikuvat päässäni: Arton laulu, Martin huonot vitsit, Minnan ja Johannan flirttailu Jannen ja Harrin kanssa, Askon ja Marja-Leenan yhteiset treenit ennen esityksiä, Pentin ja Sepon pelleilyt. Kaitsun ohjeet ja Tiinan vinkit. Kristianin myhäilevä tapa hoitaa tekniikkaa. Yleisöstä lähtevä myönteinen voima. Ystävien halaukset, joista viimeisimmät sain tänään. Tämä kesä oli valtavan hyvä myönteinen kokemus, josta ei juuri nyt osaa sanoa yhtään mitään.

 

Kesä toki jatkuu. Itsellä on jäljellä vielä viikko töitä ennen elokuista kesälomaa, jonka vietän pääosin Vuonislahdessa. Yönäytösten aikaan pääni on ehtinyt täyttyä aivan toisesta projektista, joka jo nyt alkaa hiljalleen hivuttautua ajatuksiin. Aivan vielä en kuitenkaan tee teatterikesän yhteenvetoa. Sen aika on sitten toisen yönäytöksen jälkeen.

 

Nyt tyydyn ilmaisemaan kiitokseni siitä, että olen saanut olla mukana näin hienossa jutussa. Poikani tekee parhaillaan kotikeittiössä lasagnea. Sitä kun olen syönyt ja tiskannut, menen pitkälle kävelylle Pielisjoen rannalle. Haluan sulatella Aviolittosimulaattorin tuomia hienoja asioita omassa rauhassani.

Liikaa sitä, liian vähän tätä
Mitä tehdään, kun hakotukki kaatui?
 

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
88 artikkelia
Aimo Salonen
97 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä