Mietteitä maailman menosta ja ihmiselosta

Kirjoittaja on yhden kirjan julki saanut kaupunkilehden toimittaja, joka yrittää ymmärtää, mitä ihmettä tässä maailmassa ja oman pään sisällä oikein tapahtuu.

Kesäteatterin noviisin kehitys, osa 28: Hahmon historia

Loppusuoralle tullaan: edessä viimeisen varsinaisen esitysviikon kolme esitystä. Tähän saakka nukuksissa olleetkin heräsivät. Torstain esitykseen on tulossa ainakin yksitoista omaa kaveriani, ja paineita on huomennakin, kun neljästä pojastani kolme (esikoinen oli jo ensi-illassa) tulee katsomoon. Joudun lunastamaan viime päivien hehkutukseni, jonka mukaan nyt se on hyvä, kun me kaikki, minäkin, olemme tulleet sinuiksi tarinan ja hahmojemme kanssa, ja kun me olemme oppineet nauttimaan yleisön edessä olemisesta ja tuomaan näyttämölle koko ajan uusia vivahteita.

 

Vaikka olemmehan me. Semmoisella vauhdilla näyttämölle putkahtelee uusia juttuja, etä pitempään jos jatkaisimme, meno karkaisi hillitsemättömän villiksi. Viime sunnuntaina Tuomo joutui jo katselemeen huolestuneena tahtia, jolla Tiina kallisteli viskipulloa.

 

Näytelmän fiktiivisestä Tiinasta päästään ihan oikeaan Tiinaan, ohjaaja Kaitsun vaimoon Markkaseen, joka julkaisi teatterintekemisen oppikirjan. Sitä kun lueskelin, riemastuin: noinhan minä olen monessa asiassa tajunnut tehdä jo ennen kirjan lukemista. Otetaan nyt esimerkiksi tämä hahmon historia.

 

Keväällä kun aloitimme, pohdiskelimme Johannan kanssa Tuomon, Tiinan ja Ainon taustoja. Milloin he oikein ovat tavanneet ja missä järjestyksessä? Oppivatko Tiina ja Tuomo tuntemaan toisensa vasta Tuomon ja Ainon suhteen aikana vaiko jo aikaisemmin? Olisiko Tiina kenties halunnut iskeä Tuomon mutta jäi lähtökuoppiin, kun vikkeläliikkeisempi bestis ehti ensin? Käsikirjoitus ei anna vastausta ja meidänkin pohdiskelumme jäi, kun työtä riitti muutenkin roolien ja tarinan haltuun otossa.

 

Viime lauantaina lueskelin Markkasen Tiinan kirjasta, että näyttelijä voi luoda hahmolleen historian, josta ei välttämättä tarvitse kertoa kenellekään muulle. Riemastuin. Noinhan minä viime viikolla tein! Päätin, että kyllä Tuomo, Tiina ja Aino ovat tunteneet toisensa jo yhteisistä kouluajoista saakka.

 

Kyse on oman työskentelyni helpottamisesta tilanteessa, missä Tuomo, Tiina, Aino ja Jussi ovat yhteisessä kohtauksessa. On hetki, jolloin Tiina hölöttää Ainion kanssa tekemästään yhteisestä luokkaretkestä, missä koko porukka oli ihan pierussa. Viime viikkoon asti olin hiukan orpona omilla hiljaisilla hetkilläni ja mietin, että mitenhän tässä näyttäisi luontevalta. Sitten välähti, kun kuulin Tiinan heiton:

 

- Vaik oli meil vientii aika moneen hyttiin. Muistaksää?

 

Keksin virnistää härnäävästi ja kurottautua Ainoon päin ilmeellä, että nii-in, Aino, muistatko?

 

Jep. Mutta huomenna tulee omat pojat ja isää jännittää. Ja torstaina tulee tuhti joukko omia kavereita. Niiden edessä saa vaikka vähän itseään häpäistäkin. Ollaan nimittäin menossa heti esityksen jälkeen porukalla laulamaan karaokea.

 

Avioliittosimulaattorin kunniaksi aion tempaista Aamun Airistolla, vaikka en mikään Arto Tarkkonen olekaan.

Mitä tehdään, kun hakotukki kaatui?
Kesäteatterin noviisin kehitys, osa 27: Huonoja vi...
 

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
88 artikkelia
Aimo Salonen
97 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä