Mietteitä maailman menosta ja ihmiselosta

Kirjoittaja on yhden kirjan julki saanut kaupunkilehden toimittaja, joka yrittää ymmärtää, mitä ihmettä tässä maailmassa ja oman pään sisällä oikein tapahtuu.

Kesäteatterin noviisin kehitys, osa 21: RYSKIS!

Perkele. Peruutin petäjään ja rikoin Johannan auton sivupeilin. Annetaanpa vaikka näyttämöllä sillä hetkellä olleen Minnan kertoa tapahtuma omasta näkökulmastaan:

 

- Kuulu semmoinen hirvee ryssäys ja koko yleisö käänty kahtommaan. Arvasin, että nyt oli Ami ajanut jotakiin päin.

 

Jep. Tiina ja Tuomo olivat juuri todenneet, että kummallist porukka tääl Tepoilil ja Tuomo oli alkanut pakittaa. Aimo tipahti roolista jännittäessään, että saa peruutettua auton tyylikkäästi pois 450 katsojan silmistä. Keskityin varomaan törmäämistä oikealla puolella takanamme olleeseen konttiin niin, että jysäytin peilin vasten vasemmalla puolella ollutta petäjää.

 

Unohdin Kaitsun eilen antaman muistutuksen, että äänimies Kristian ei  välttämättä ehdi sulkea mikkejä pois ihan heti kohtauksesta poistuttaessa, niin että kannattaa varoa manailemasta mahdollista mokaa. Mätin auton sisällä vittusaatanaperkelettä niin, että nyt nolottaa. Onneksi Kristian oli sulkenut ne mikit. Ja suurkiitos näyttelijäkollegalle, jonka autoa minä siinä murjoin. Johanna rauhoitteli vieressä, että ota ihan rauhassa vähän eteenpäin ja sitten etäisyyttä tuohon puuhun ja lopeta tuon miettiminen ja ala keskittyä seuraavaan kohtaukseen.

 

Että semmoinen tulikaste.

 

Mutta ylpeä olen, että sain - kavereiden tuella - koottua itseni ja jatkettua seuraaviin kohtauksiin, joista omasta mielestäni selvisin hyvin. Eli sen oman henkisen kynnykseni, esiitysmispelon täyden katsomon edessä, yli harppasin kevyesti.

 

Yleisesti ottaen repliikeissä oli tänään hirveästi sekoiluja, mutta niin tyylikkäästi porukka jatkoi säheltämisistä välitämättä eteenpäin ja korjasi kavereiden mokia, että yleisö tuskin huomasi muuta kuin sen minun puuhunajoni. Ohjaaja Kaitsu totesikin palautteessaan, että tänään tästä tuli esitys. Ja hitto kuinka hyviä Marja-Leena ja Asko olivat! He tekivät kerta kaikkiaan koskettavat roolit Ainona ja Jussina. Itsehän en heitä nähnyt kuin loppulaulussa, mutta kyllä yleisön reaktiot kuuli seinän taakse.

 

Yleisö muuten tykkäsi. Naurua kuului ja sen verran mitä itse uskalsin näyttämöltä seurata, katsomossa näkyi tapahtumissa kiinteästi mukana eläviä kasvoja. Tästä on hyvä jatkaa sopivan ylpeännöyränä kohti huomista kenraalia ja juhannussunnuntain virallista ensi-iltaa.

Purren valitus
Kesäteatterin noviisin kehitys, osa 20: Mentaaliha...
 

Bloggarit

Taivastelua
92 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Aimo Salonen
98 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä