Mietteitä maailman menosta ja ihmiselosta

Kirjoittaja on yhden kirjan julki saanut kaupunkilehden toimittaja, joka yrittää ymmärtää, mitä ihmettä tässä maailmassa ja oman pään sisällä oikein tapahtuu.

Kesäteatterin noviisin kehitys, osa 16: Huomenna on tosi kyseessä

Tänään tajusin jännän jutun: näyttelijäkollegan, ihanan ihmisen, puhe ärsytti. Näyttämön takana en saanut sitä sanottua kun toinen niin iloisena selitti puhelimeen saamaansa mukavaa viestiä, mutta mietin, että kun pääsemme kotimatkalle, otan asian puheeksi. Minna ehti ottaa sen esille jo harjoitusten päätyttyä ennen kotimatkaa: nyt ei oikein voi omaa vuoroa odotellessa keskustella, koska muuten tipahtaa roolista heti. Saman totesi kotimatkalla Johanna hiukan eri sanoin: työ on nyt siinä pisteessä, että huomisesta lähtien on tosi kyseessä.

 

Nyt ollaan jo niin lähellä ensi-iltaa, että haluan sulkea harjoitusten ajaksi kaiken muun ulkopuolelle. Tila, johon tänään uppouduin, muistuttaa hiukan keskiviikkoisia iltoja Sointulassa, kun Kemal soittaa ja minä haluan parin tunnin ajaksi unohtaa arjen ja saada sen välttämättömän henkisen latautumisen hetkeni, joka auttaa minua jaksamaan taas työviikon loppuun. Älkää jumalauta tulko juttelemaan minulle, kun haluan keskittyä musiikkiin. Roukalahdessa on tästä etenpäin kyse vielä isommasta asiasta. Haluan vetää oman pienen roolini niin hyvin, että parin tunnin ajan olen oikeasti Tuomo, en Aimo.

 

Hannu Virolainen toikin Roukalahteen omina ohjausvuosinaan tavan, josta myös Kaitsu pitää kiinni: kahvia ja pullaa myyvät muut kuin teatterilaiset, eikä näyttelijöitä päästetä edes väliajalla rupattelemaan mukavia tuttujen kanssa. Lataus pitää saada säilymään alkujännityksestä loppukumarruksiin saakka.

 

Huomenna on koko Avioliittosimulaattorin läpimeno, ensimmäinen pukuharjoitus. Mikrofonitkin meillä on ja äänimies Kristian pääsee tekemään säätöjään. Paikalla on myös näytelmän liperiläissovituksen tehnyt ja esityksen perniöläismurteen oikeellisuuden valvoja Tiina Markkanen. Maanantaina odottaa koeyleisö. Tiistaiksi ohjaaja Kaitsu sai järjestettyä ylimääräisen läpimenon, ja siitähän homma kiihtyy: keskiviikkona on ostettu ennakkonäytös, torstaina kenraali ja sitten vietetään pari päivää juhannusta, kunnes sunnuntaina 24. kesäkuuta on ensi-ilta.

 

Tästä illasta jäi hyvä maku. Kaitsun tiivistys oli, että teksti mättää vielä ja kiinniotoissa, siis oman repliikin iskemisessä napakasti heti kaverin repliikin jälkeen, on vielä tekemistä. Silti oli tunne, että tosi hyvä juttu tästä tulee. Itsellä ei tänään suuria tekemisiä ollut, mutta kohtalaisen sujuvasti - lukuun ottamatta paria kohtauksesta myöhästymistä - se sujui. Ilo oli kuitenkin seurata kavereiden tekemisiä harjoitusten alkupuolella, kun vielä itse sain istua katsomossa.

 

Marja-Leena ja Asko ovat nyt löytäneet Ainon ja Jussin sielun. Koko porukka seurasi heidän yhteistä kohtaustaan, ja kaikki me olimme samaa mieltä: herran aika kuinka upeasti Asko sai Jussin epävarmuuden ja omaan sönkötykseensä turhautumisen esille. Marja-Leena taas sai rakastuneesta naisesta lähtevän säteilyn esille niin, että se näkyi jo silmien säihkeessäkin.

 

Itse kun seurasin kohtausta, tajusin, että itkuani vastaanhan minä taistelisin, jos oikeassa esityksessä katsomossa istuisin. Kotimatkalla tulin maininneeksi asiasta Johannalle, joka totesi, että hän herkistyi Sepon suorituksesta, kun Unto, jörrikkä ja puhumaan huono mies, lopulta saa tuntojaan ääneen sanotuksi. Yhtä mieltä olimme siitä, että on meillä tulossa tavallista parempi kesäteatteriesitys.

 

Suuria teemoja tässä käsitellään, ja vaikka huumoria on runsaasti, on runsaasti myös herkistäviä kohtia. Ja jumankauta kuin hyvät näyttelijät noita suuria tunteita tulkitsevat! Olisin muuten tuota mieltä, vaikka itse en olisikaan mukana.

 

Marja-Leena ja Asko ovat upea pari salamarakastuneina, jotka törmäävät ulkoa tuleviin paineisiin ja omiin sisäisiin epäilyksiinsä ennen vapauttavaa loppulaulua. Seppo ja Pentti vetävät juroina äijinä tunneskaalan ääripäästä toiseen huumorista herkkyyteen, ja sama koskee Ainon vanhempien roolit vetäviä Minnaa ja Marttia. Tarkkosen Arton haitari ja lauluääni kannattelee esitystä, ja toistan kehuni pikkuveli Jaakon esittäjälle Harrille. Itse kun olin vuosikymmeniä sitten vajoamassa hyvää vauhtia peräkammarin pojaksi, ja siitä kun onnistuin itseni hiukan suurempiin ympyröihin riuhtaisemaan, Harrin roolisuoritus koskettaa.

 

Johannaa ja itseäni en viitsi arvioida. En minä itseäni katsomosta näe enkä näe Johannaakaan, koska olemme samoissa kohtauksissa.

 

Huomiseen.

Kesäteatterin noviisin kehitys, osa 17: Ajatus jäi...
Miten sinä haluaisit tulla nähdyksi?
 

Bloggarit

Aimo Salonen
98 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
89 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä