Mietteitä maailman menosta ja ihmiselosta

Kirjoittaja on yhden kirjan julki saanut kaupunkilehden toimittaja, joka yrittää ymmärtää, mitä ihmettä tässä maailmassa ja oman pään sisällä oikein tapahtuu.

Kesäteatterin noviisin kehitys, osa 15: Kui helvetis ihmine voi sekoil?

Kui helvetis voi ol mahrollist, et ihmine sekoile vai sil ei o ku kolm repliikki? Tuomolla ja Tiinalla oli tänään yksi ainoa sisääntulo kohtaukseen, ja senkin Johanna ja Aimo muistivat väärin. Odotettiin, että iskumme on Arton haitarinsoitto ja jökötettiin kaukana paikallamme kuin pohja-affenat, kun iskuksemme tarkoitettu repliikki kajahti. Ohjaaja Kaitsu joutui sitten huutelemaan meitä hereille.

 

Loppusuoralle kiihdytetään ja tänään tuntui, että omassa päässä tökki enemmän kuin koskaan koko lyhyen teatteriurani aikana. Toisaalta se kohtaus meni ohjaajan kehujen arvoisesti sitten, kun kohtaukseen saakka päästiin. Osaselitys aivojen pätkimislle on varsinaisen leipätyön kiireet. Teemme ensi lauantaina jaettavaksi 64-sivuista Kesä-Heiliä ja se vetää nyt tiukoille. Eilen olin koko päivän Tohmajärvellä, ja tänään ryntäsin harjoituksiin suoraan töistä ilman, että oli mahdollista käydä välillä kääntymässä kotona. Harjoituksetkin kun alkavat tällä viikolla tuntia tavallista aiemmin, että ehdimme saada kohtaukset valmiiksi perjantaista läpimenoa varten. Ja nyt siis on kyse koko Aviolittosimulaattorin läpimenosta. Se koeyleisö kun tulee jo ensi maanantaina.

 

Työroolissani kun avasin tänään Karjalan Heilin toimituksen sähköpostin, tuli outo olo. Harri Hiltunen oli näköjään laittanut kutsun ensi maanantaiksi Roukalahden kesäteatterin lehdistötilaisuuteen. Medialle luvattiin esittää joitakin kohtauksia kesän esityksestä. Toimittaja Salonen kun siinä mietti, mahtaako näyttelijä Salonenkin olla mukana antamassa niitä näytteitä, tuli skitsofreeninen olo - varsinkin kun ohjaaja Paavilainen näytti lupaavan, että sekä vanhat etä uudet näyttelijät ovat toimittajien haastateltavina.

 

Lehdistötilaisuuteen kutsua kun aamulla tuijottelin, ja illalla kun kuuntelin, kuinka Kaitsu sekä puvustovastaavamme Minna ja Johanna kävivät läpi, mitä roolivaatteita kukin tarvitsee missäkin kohtauksessa, alkoi tunnelma nousta. Jumankauta, ei tämä ole todellakaan ole leikkiä. Katsomo alkaa täyttyä ensi viikosta lähtien, ja pakko sinne yleisön eteen on uskaltautua, kun heikkona hetkenäni menin semmoisen sitoumuksen antamaan.

 

Kummasti näyttää kokonaisuus kuitenkin rakentuvan ja vielä tässä vaiheessa ohjaaja Kaitsu keksii uusia säätöjä. Kahvitauolla Kaitsu kysyi Martilta, miten sonni ääntelee. Kysymys kuulosti oudolta, kunnes seurasin tauon jälkeen Martin ja Minnan yhteistä kohtausta, jonka Kaitsu oli päättänyt siirtää navettaan. Toimii. En nyt ihan hervottomasti nauranut, mutta hymyilin ja hörähtelin - varsinkin kun Minna improvisoi siihen lisää sävyjä koko kroppansa teholla.

 

Torstaina harjoitellaan sitten toisen näytöksen loput seitsemän kohtausta ja perjantaina on koko näytelmn läpimeno. Silloin on puvut ja mikitkin mukana ja äänimies Kristian pääsee testaamaan säätöjään. Jännää. Ensi-iltaan on tänään 13 yötä, ja jo sitä ennen esitys pitää vetää kolmesti läpi yleisön ollessa katsomossa.

Miten sinä haluaisit tulla nähdyksi?
Tein sinulle seppeleen
 

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
81 artikkelia
Aimo Salonen
96 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä