Mietteitä maailman menosta ja ihmiselosta

Kirjoittaja on yhden kirjan julki saanut kaupunkilehden toimittaja, joka yrittää ymmärtää, mitä ihmettä tässä maailmassa ja oman pään sisällä oikein tapahtuu.

Kesäteatterin noviisin kehitys, osa 14: Hyvää jännitystä

Keskiviikkona oli ensimmäisen näytöksen läpimeno. Tökkii, mutta läpi meni! Ohjaaja Kaitsun kiteytys kertoo tilanteen. Tähän läpimenoon meni aikaa yksi tunti ja kolme minuuttia. Kaipa se hyvää kertoo: vaikka tökkikin, ei jahkailuun sentään hirveästi aikaa tuhlattu. Ja kuten Kaitsu muistutti: ensimmäiseen yleisöön on aikaa vielä kaksi viikkoa. Paitsi että ei ole kuin vajaat. Koeyleisö tulee 12 yön kuluttua. Tasan kahden viikon eli 14 yön kuluttua on yksi ostettu ennakkonäytös, kenraali on 15 yön kuluttua ja ensi-iltaan eli juhannussunnuntaihin kello 13 on aikaa 18 yötä.

 

Totesi Kaitsu senkin, että yksittäisiä näytöksiä kun on tällä viikolla harjoiteltu, ne menivät sujuvammin kuin nyt läpimeno, missä kaikki alkuviikosta harjoitellut kohtaukset piti laittaa samaan pakettiin. Allekirjoitan. Maanantaina ja tiistaina oli petollisen pollea olo: hitto, tämähän on hanskassa! Tänään tuli nöyryyteen vienyt tunne, että ei ollut. Jo autolla ajaminen tuntui takeltelevan, lisäksi unohdin vuorosanojani ja se Kolilta tulo vasta takkusikin. Eilen kun harjoiteltiin, Tiina ja Tuomo marssivat rinnakkaan reippaasti Varsinaissuomalaisten laulun kertosäkeen tahdissa katsomon eteen ja olo oli itsevarma. Tänään paikalle oli tuotu Foordi, traktori siis. Se tukki sisääntuloväylän niin, että emme voineetkaan marssia rinnakkan, vaan juuri ratkaisevalla hetkellä minun piti hidastaa vauhtia ja päästää Johanna edelle, ja se tuntui sotkevan ajatukseni. Keskittyminen herpaantui ja muutuin itsevarmasta Tuomosta epävarmaksi Aimoksi. Aikansa kesti, ennen kuin sain ajatukseni koottua. Johanna taas totesi, että nyt meni paremmin kuin harjoituksissa.

 

Juttelimme asiasta paluumatkalla. Äänimies Kristian vakuutti, että ei hän huomannut mitään epävarmuutta. Sanoi vielä olleensa Sastamalassa elokuvanteossa, jossa oli ollut mukana Bostonissa 20-vuotisen uran tehnyt ammattinäyttelijä. Kristian väitti, että emme me itsevarmuudessa sille bostonilaiselle hävinneet.

 

Niin se sanoo varmaan kaikille näyttelijätytöille ja -pojille. Tai sitten se oli totta. Olenhan itsekin huomannut yli 30-vuotisen toimittajanurani aikana, että tyhmää kysymystä ei olekaan, kun sen laukoo riittävällä itsevarmuudella.

 

Kaitsu nostatti jännitystä jo ennen läpimenon alkua kuuluttamalla, että keskittykääpä nyt rauhassa tekstiin ja yrittäkää ottaa haltuun oma osuutenne, aikaa läpimenon alkuun 15 minuuttia. Tuli jännän totinen olo. Asko vielä lisäsi jännityksen tunnetta imitoimalla juuri ennen aloitusta kuulutusta, jonka voisi kuvitella kaikuvan ison laitosteatterin ammattilaisten pukuhuoneisiin: aikaa esityksen alkuun yksi minuutti!

 

Tuli tunne, että yleisö on jo paikalla ja kohta mennään. Jännityksen aisti. Se tuntui hyvältä.

 

 

Tein sinulle seppeleen
Kesäteatterin noviisin kehitys, osa 13: Unton yllä...
 

Bloggarit

Taivastelua
74 artikkelia
Aimo Salonen
86 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Anna Tenhu
22 artikkelia
Hilppa
12 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä