Mietteitä maailman menosta ja ihmiselosta

Kirjoittaja on yhden kirjan julki saanut kaupunkilehden toimittaja, joka yrittää ymmärtää, mitä ihmettä tässä maailmassa ja oman pään sisällä oikein tapahtuu.

Kesäteatterin noviisin kehitys, osa 13: Unton yllätys

Tiukka treenipäivä, hiottavana kuusi ensimmäisen näytöksen kohtausta. Vielä karkasi omastakin suusta ruma sana, kun parissa kohtaa repliikki ei irronnutkaan kuten olin jo ehtinyt kuvitella, mutta kokonaisuudessaan illasta jäi hyvä mieli. Enpä väitä vastaan ohjaaja Kaitsulle, joka teki  yhteenvetonsa ennen kotiin lähtöä: alkaa kulkea kuin juna.

 

Kolina käy kun osat loksahtekevat kohdilleen ja riemastuttavia oivalluksiakin syntyy. Tänään koko tekijäjoukko - ne siis, jotka saivat seurata katsomon puolelta tietyn kohtauksen syntyä - räjähtivät spontaaniin nauruun isä-Unton eli Tolvasen Sepon aiheuttamasta yllätyksestä, jota ei löydy käsikirjoituksesta, mutta jonka Seppo itse oli keksinyt esitykseen tuoda. Kukaan meistä kohtaukseen kuulumattomista ei tiennyt tempauksesta etukäteen, ja jos me kerran ulvoimme naurusta, luulisi yleisönkin ulvovan.

 

Seppoa ja Penttiä, tätä meidän untoerkki-osastoa, on tullut kehuttua aikaisemminkin improvisoinnista, ja myös tänään kehuille oli aihetta. Ehdin jo aloittaa rintani röyhistelyn, kun Kaitsun ensimmäisistä sanoista saattoi päätellä, että nyt tulee kehuja kohtauksesta, jossa olivat mukana Aino, Jussi, Tiina ja Tuomo. Mutta ei, en niitä kehuja saanut minä eikä saanut Marja-Leena, Asko tai Johannakkaan. Untoerkeille Kaitsu nauroi lämpimästi. Mitä käsikirjoitukseen kuulumatonta lienevätkään ukot taustalla ilveilleet.

 

Itselläni oli tänään ensimmäistä kertaa väsynyt olo harjoituksiin lähdettäessä. Työpäivä alkoi potutuksella, kun tietotekniset ongelmat estivät aamulla kuvien käsittelyn ja ensimmäinen tunti meni Hesarin lukemiseksi ja kahvin juomiseksi tietotekniikkaviisaiden yrittäessä etsiä vikaa. Koska keskiviikon lehti piti saada tänään painoon kello 16:een mennessä, tunnin viivästys kertautui ja toi kiireen koko päivään. Työasiat ovat tuoneet viime päivinä muutenkin ärtymystä, jota menomatkalla tuli purettua  kuskina toimineelle Johannalle. Teatterin ihme kuitenkin toteutui: tarinaan ja omaan rooliin kun keskittyi harjoituksissa ja kavereiden läpänheittoa kuunteli tauoilla, Roukalahdesta palasi Joensuuhun virkistynyt mies.

 

Siitäkin puhuttiin, kuinka rooli tunkee omaan arkeen. Minna kertoi heittävänsä välillä oman työpäivänsä keskelle käsikirjoituksesta tuttua perniöläisvitsiä, jota kukaan työkavereista ei ymmärrä. Itse taas olen pari kertaa nolostunut työmatkani aikana, kun olen tajunnut syventyneeni Tuomon tekemisiin niin, että olen saattanut ilmeillä tai jopa äännähdellä tavalla, jota muut kadullakulkijat ovat ehkä ihmetelleet.

 

Huomenna on edessä koko ensimmäisen näytöksen läpimeno. Ensimmäinen yleisölle tehtävä veto on edessä, kun on nukuttu 13 yötä. Ensi-iltaan on aikaa 19 yötä.

Kesäteatterin noviisin kehitys, osa 14: Hyvää jänn...
Kesäteatterin noviisiin kehitys, osa 12: Jess!
 

Bloggarit

Aimo Salonen
98 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
89 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä