Mietteitä maailman menosta ja ihmiselosta

Kirjoittaja on yhden kirjan julki saanut kaupunkilehden toimittaja, joka yrittää ymmärtää, mitä ihmettä tässä maailmassa ja oman pään sisällä oikein tapahtuu.

Kesäteatterin noviisin kehitys, osa 10: Kohti viimeistä kierrosta

Maanantai-ilta. Toisen näytöksen läpimeno. Päivän aikana Roukalahden katsomo oli saanut ylleen jo katoksen ja kesän 2018 näyttämö alkaa olla varsin pitkälle asussa, jona yleisö sen tulee näkemään. Ohjaaja Kaitsu loi jo katsetta viimeiselle kierrokselle. Kokonaisuus on nyt käyty läpi yksittäisinä harjoituksina ja läpimenoina x kertaa - en siis tiedä monestiko, koska hyppäsimme Johannan kanssa mukaan vasta vapulta. Me olemme käyneet koko tarinan läpi kertaalleen, muusta porukasta en tiedä. Talvellahan ne jo aloittivat.

 

Muu porukka jatkaa harjoituksia ylihuomenna keskiviikkona. Me jatkamme Johannan - ja luonnollisesti muunkin porukan - kanssa viikon kuluttua: maanantaina 4. kesäkuuta harjoitellaan viittä ensimmäisen näytöksen kohtausta, tiistaina kuutta ja keskiviikkona 6. kesäkuuta on vielä yhden kohtauksen harjoittelu plus koko ensimmäisen näytöksen läpimeno. Kaitsun puheissa alkoi painottua tänään aiempaa enemmän, että teksti pitäisi pikku hiljaa alkaa olla päässä niin, että papereista voitaisiin luopua. Ensi-iltaan on tänään aikaa enää 27 vuorokautta, ja jo ennen sitä on pari esitystä yleisön edessä.

 

Hyvällä mallilla esitys toki on. Kokonaisuus alkaa olla koossa, nivelkohdissa ja yksityiskohdissa riittää vielä hiomista. Konkareillakin takkuaa vielä hiukan omien repliikkien muistaminen, mutta hyvin ne perhanat ovat hahmonsa sisäistäneet. Osaavat tuoda niihin itsenäisesti omia sävyjä, mitä minä ja Johann... tai no, mitä minä en vielä osaa. Tuomoni on täysin ohjaajan ohjeiden mukaan luotu hahmo, mutta olen minä sentään niitä ohjeita aika hyvin noudattanut. Kaitsu kehui tänään, kuinka hyvin olen sisällä hahmossani. Miksen olisi? Vaikka Tuomo onkin suoraan sanottuna ääliö suostuessaan lähtemään Tiinan houkuttelemana kyyläämään, miten eksä nyksän kanssa pärjää, niin kyllä minä sen kakkoseksi jäämisen tunteen tiedän ja osaan esille kaivaa. Jussi, sä saas hyvä naise. Mä tierä mist mää puhu.

 

Kaitsu jakoi tänään kehuja ja kertoi suorasukaisesti puutteista. Johanna ja Aimo, teidän kanssa pitää käydä joitakin asioita läpi, koska te olette vielä pihalla. Kun Marja-Leena puolusti noviiseja huomauttamalla, että kaikkihan me olemme vielä pihalla, Kaitsu täsmensi sanomaansa: meiltä myöhään mukaan hypänneiltä puuttuu se, minkä konkarit osaavat. Repliikkimme osaamme lausua, mutta sitten emme oikein tiedä, miten päin olisimme. Läsnäolosta puhui Kaitsu.

 

Se tarkoittaa vaikkapa tilannetta, missä Tiina ja Tuomo ovat tulleet Kolilta ja tupsahtavat ruokapöytään, jossa on jo koko muu porukka. Kun muut käyttäytyvät kuten ruokapöydässä käyttäydytään eli syövät ja juovat ja turisevat, Tiina ja Tuomo ovat ujoina penkin päässä eivätkä oikein osaa tehdä mitään, koska käsikirjoitukseen ei ole laitettu siihen kohtaan omia repliikkejä. Tällaisiin asioihin Kaitsu on luvannut antaa meille tukiopetusta.

 

Toisaalta. Tänään sovittiin illan päätteeksi siitä, mitä tarpeistoa kukin hankkii esitykseen. Se varmaan tarkoittaa, että seuraavan kerran kun siihen tuvanpöydän ääreen istahdetaan, esillä on jo oikeasti astioita ja ehkä jotain naposteltavaa ja juotavaakin. Kyllä Aimo sen tietää, miten syödään ja juodaan ja tarjotaan kaverillekin ja ehkä kehutaan, että onpa hyvvee kukkoo. Tuskinpa perniöläinen Tuomokaan kahvipöydässä käyttäytyy eri tavalla. Korkeintaan se kommunikoi eri murteella. Ai että, kranssipulla. Kreemi sisäl ja raesokuri pääl!

Lykkyä lykkäämiseen
Kesäteatterin noviisin kehitys, osa 9: Laulamaan!
 

Bloggarit

Taivastelua
74 artikkelia
Aimo Salonen
86 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Anna Tenhu
22 artikkelia
Hilppa
12 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä