Mietteitä maailman menosta ja ihmiselosta

Kirjoittaja on yhden kirjan julki saanut kaupunkilehden toimittaja, joka yrittää ymmärtää, mitä ihmettä tässä maailmassa ja oman pään sisällä oikein tapahtuu.

Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 1: Isompaan rooliin

Roukalahden ensi kesän teatterikausi alkoi tänään palaverilla, missä puhuttiin aikatauluista ja kartoitettiin, keitä kaikkia on tulossa mukaan. Ohjaaja Kai Paavilainen ja käsikirjoittaja Tiina Markkanen kertoivat tarinasta ja siitä, missä vaiheessa käsikirjoitus on nyt ja millaista esitystä aletaan tehdä.

Roukalahden kesäteatteri täyttää ensi kesänä 20 vuotta, ja sen kunniaksi tempaisemme komeasti kantaesityksen, pariskunta Markkanen–Paavilaisen ideoiman Luokkakuvan, missä seurataan samojen ihmisten elämää 8-vuotiaista koululaisista vuodelta 1956 aina vuoden 2019 seitsemänkymppisiksi, jotka kokoontuvat taas vanhalle tutulle punaiselle koululle.

Samat näyttelijät esittävät roolihahmojaan lapsista senioreiksi. Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta haasteelta. Kuuttakymppiä lähentelevänä uskon solahtavani helposti niin keski-ikäiseksi kuin seitsemänkymppiseksikin, mutta kuinka kaivan itsestäni lapsen ja teinin? Olen huomannut jo aloittaneeni roolin pohjustuksen tarkkailemalla kadulla vastaan tulevien lasten ja nuorten eleitä ja äänenpainoja, vaikka minulla ei ole haisuakaan omasta roolistani.

Tai on sen verran, että tänä vuonna minulle kuulemma on luvassa isompi rooli kuin vuosi sitten, jolloin debytoin pienessä roolissa yhdessä Johannan, toisen pienen roolin tekijän, sekä Minnan, viime kesänä yleisön rakastamaksi nousseen Avioliittosimulaattorin Mirtukan kanssa.

Vuosi sitten kirjoitin debytantin kehityksestä blogikirjoitusten sarjaa, jonka piti jäädä viime kesään. Enpä malta olla jatkamatta, koska tulevassa kesässä on niin paljon uutta – esimerkiksi se, että kun vuosi sitten hyppäsimme Johannan kanssa mukaan viime tipassa vapun tienoilla täyttämään siihen saakka avoimeksi jääneet pikkuroolit, näemme nyt tuotannon synnyn ihan alusta saakka.

Lisäksi meillä on nyt lähtöeväinä viime kesän opit. Vuosi sitten ihailin konkarien kykyä rakentaa itse omaa hahmoaan ja tuoda niihin itsenäisesti omia sävyjään, kun oma Tuomoni oli alussa täysin ohjaaja Kaitsun luomus. Vasta ihan viimeisiin esityksiin osasin ujuttaa hahmoon persoonallisempia sävyjä. Nyt toivon tekeväni hahmostani, mikä se sitten lieneekään, vivahteikkaamman heti alusta saakka.

Ja millaisia rooleja on tarjolla? Pääosassa on Paula, palvelutaloon muuttanut entinen kieltenopettaja, jonka elämään ovat kuuluneet jo kansakoulusta lähtien läheisesti kaksi poikaa ja miestä: Ossi ja Martti. Lisäksi kuvioissa on neljä muuta keskeistä poikaa/miestä ja viisi tyttöä/naista. Koska pojat perustavat 1960-luvun alussa rautalankabändin, luvassa on ajan populaarimusiikkia. Yleisö kuulee myös kansakoululauluja sekä tangoja. Edessä on kuulemma tiukat lauluharjoitukset itse kullekin, mutta mistä saamme bändiin soittotaitoisia näyttelijöitä?

Sitäkin hiukan tänään pohdimme. Esille nousi naismuusikoidenkin nimiä, mutta kun se on nimenomaan poikien bändi. "Mutta voivathan naiset tehdä siinä kohtaa miesrooleja", huomautti Johanna, jolle lienee tarjolla yksi kuudesta naisroolista, mutta jolla on hirmuinen halu päästä kerran elämässään yleisön edessä esiintyvään rokkibändiin. Illemalla kollegani viestittikin aloittaneensa jo harjoitukset: viulistitytär kuulemma oli antanut yksityistunteja kitaran soitossa, koska sellainen sattui kodissa olemaan. Varsinaisesti näyttelijäkollegan haaveena olisi kuitenkin näppäillä rokkibändissä läskibassoa.

Itse pudotan itseni automaattisesti pois bändikuvioista, koska syksyn tiukasta yksityisopiskelustani huolimatta en ole päässyt Aaronin pianonkoulu I:ssä vielä alkua pitemmälle ja Tuiki tuiki tähtösen soittaminen on vielä kaukainen haave. Mutta voisinko päästä laulajaksi? Karaoketaidoillani olen leveillyt, mutta laulaminen oikean bändin säestämänä oikean yleisön edessä ja vielä selvin päin on jotain muuta kuin parin kaljan jälkeen kapakassa vedetty Vanha holvikirkko. Jännitys nipistelee mukavasti, kun miettii seuraavaa palaveria – lieneekö joskus kevättalvella 2019 – jossa ehkä jo puhutaan roolijaoistakin.
Taivas varjele, mitä sieltä oikein tulee?

Some ja muut ystävät
Kaksi vuodenaikaa
 

Bloggarit

Taivastelua
97 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Aimo Salonen
99 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä