Taivastelua

Sopivasti terää ja huumoria. Tavallisten ihmisten arkea ja heikomman ihmisen osaa peilaten. Blogia kirjoittavat Joensuun ev.lut. seurakuntien työntekijät.

Kato mua!

”Kato mua!”, huutaa pieni lapsi äidilleen ja seisoo yhdellä jalalla. ”Katso kulta”, sanoo vaimo miehelleen pukeuduttuaan illallista varten kauniiseen leninkiin pitkästä aikaa. ”Kattoisitpa mua”, toivoo hiljaa mielessään nuori koulun pihalla ihastukseltaan. ”Ei saa vielä kattoa!”, komentaa yllätystä valmisteleva perhe yllätettävälle perheen jäsenelleen.

Katse, jonka annamme toisille ihmisille voi merkitä paljon enemmän kuin sanat. Väärin toiminut nuori lukee vanhempiensa katseesta pettymyksen, kaksi rakastunutta näkevät katseistaan sanomattoman syvän yhteenkuuluvuuden tunteen. Kadulla rahaa pyytävä näkee välinpitämättömän tai ohimenevän katseen ja vastavalmistunut saa osakseen ylpeitä, ihailevia ja onnellisia katseita. Ja kuinka usein katsomme toisiamme katseella, joka ennemmin rikkoo kuin rakentaa, tekee surulliseksi ennemmin kuin iloiseksi.

Jokaisella meistä on oikeus tulla nähdyksi. Jokaisella meistä on tarve saada osakseen katseita, jotka hyväksyvät, välittävät, ihailevat, antavat anteeksi ja lämmittävät. Kristus haluaa katsoa meistä jokaista lempeällä ja vakuuttavalla katseellaan: ”Olet arvokas minun silmissäni, olet kallis ja rakas.” Ja hän haastaa meitä katsomaan toisiamme tuolla samalla katseella, arvostaen, rakastaen ja kunnioittaen.

Vietämme 20.11. lapsen oikeuksien päivää ja liput nousevat salkoihin. Tuolloin meidän aikamme on todellakin pysähtyä ja katsoa. Katsoa jokaista alle 18-vuotiasta, heistä jokainen on lain silmissä lapsi. Heistä jokaiselle on mittaamattoman arvokasta, että me aikuiset katsomme heitä hyväksyen, välittäen, ihaillen, anteeksi antaen, vakuuttaen ja lempeästi. Mutta meidän aikamme on katsoa myös jo isompia lapsia, jokaista ihmistä, sillä jokainen meistä on jonkun lapsi. Minä olen vanhempieni lapsi ja minun pitäisi osata katsoa itseäni ajatellen: ”Minä olen arvokas, kallis ja rakas.” Itse haluan myös muistaa olevani Jumalan lapsi, tietoisesti ajatella miten hän katsoo minuun rakastaen: ”Olet arvokas minun silmissäni, olet kallis ja rakas.”

Samalla valmistelen Kato Mua -tapahtumaa, joka juhlistaa jokaisen lapsen oikeutta tulla nähdyksi ja kuulluksi. Tapahtumassa aion uskaltaa melskeen keskellä pysähtyä ja katsoa. Katsoa jokaista Jumalan luomaa ihmettä. Katsoa miten he ovat niin suuria ja samalla niin pieniä. Katsoa, miten he katsovat läheisiään ja ikätovereitaan tuolla Kristuksen katseella. Ja miten he nauttivat tullessaan katsotuiksi tuolla katseella. Ja kotiin mennessä aion sanoa puolisolle: ”Kato mua!” ja nauttia hänen hölmistyneestä katseestaan moisen pyynnön edessä, joka sulaa hymyksi ja rakkaudeksi hänen katseessaan.

- Jenna Johansson, nuorisotyönohjaaja -

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli(a)
Aimo Salonen
63 artikkeli(a)
Taivastelua
45 artikkeli(a)
Sami-Petteri Asikainen
17 artikkeli(a)
Anna Tenhu
22 artikkeli(a)
Hilppa
12 artikkeli(a)
Tiltu Taimela
3 artikkeli(a)
Jussi Viljala
1 artikkeli(a)

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä