Blogit

Karjalan Heilin blogeista löytyy kirjoituksia matkailusta, lapsiperheen arjesta, politiikasta, taloudesta, ruoasta, viinikulttuurista, unohtamatta lifestyle-blogeja. Haluatko Heilin bloggariksi? Ota yhteyttä toimitus@heili.fi

Jospa surutyö päättyisi tähän

Nyt minun pitää itseni olla tosi varovainen sanoissani, minua viisaammatkin kun ovat kautta vuosikymmenten erehtyneet veikkauksissaan, jotka koskevat Suomen Maaseudun Puoluetta ja siitä versonneita suuntauksia. Silti uskallan keittiöpsykologin pätevyydelläni sanoa, että Jussi Halla-ahon perussuomalaiset tuhoutuu alku-uhonsa jälkeen. Siltä kun puuttuu aate, poliittinen kokemus ja halu tehdä oikeaa kenttätyötä.

Ja miten sitten käy uuden vaihtoehdon, tämän Sinisen Tulevaisuuden? Siitäkin on jo ehditty sanoa, että se kuihtuu heti alkumetreillään. Niin sanottiin perussuomalaisistakin, kunnes Timo Soinin hullun lailla tekemä kenttätyö ja onnistuneet tv-esiintymiset saivat aikaan tämän maan ainutlaatuisimman poliittisen nosteen, joka ylittää jopa Veikko Vennamon ja Eino Poutiaisen 1960-70-luvuilla aikaansaaman murroksen. Halla-ahon perussuomalaisilla on Soinin perussuomalaisilta kaapattu organisaatio ja rahat, mutta aatetta sillä ei ole. Rajojen sulkemisesta puhumista kun ei voi aatteeksi sanoa. Halla-ahon ja Laura Huhtasaaren esiintyminen toki vetoaa niin suureen joukkoon suomalaisia, että perusuomalaisten gallupkannatus lähtee hyvin todennäköisesti nousuun, mutta kansansuosio on kovin häilyväistä. Ensihuuma haihtuu, jos äänestäjille ei ole tarjolla tuon syvällisempää viestiä.

Onko syvällistä sanomaa sitten tarjolla Sinisellä Tulevaisuudella? Sen näyttää aika. Simon Elo ei vakuuta, mutta Tiina Elovaarassa voisi hyvinkin olla ainesta yllättäjäksi. Gallupeissa Sininen Tulevaisuus jää vielä perussuomalaisten taakse, mutta siinä leirissä tehdään nyt töitä puolueen perustamiseksi ja uusien piirijärjestöjen rakentamiseksi. Suurin virhe, minkä perusuomalaiset voivat tehdä, on jämähtäminen puolueesta eronneiden haukkumiseen ja sokeaan uskoon oman kannatuken pysyvyydestä.

Perussuomalaiset hallitsee sosiaalisen median, mutta pysyvämpi kannatus haetaan yhä tapaamalla ihmisiä kasvokkain. Siihen perustui Timo Soinin suosio: mies kiersi kaduilla ja toreilla puhumassa politiikkaa, mutta sen lisäksi hän viihtyi ihmisten parissa muutenkin. Hän kävi jalkapallo-otteluissa ja raveissa siksi, että hän aidosti viihtyi niissä. Ihmisten kanssa hän oli valmis puhumaan muustakin kuin politiikasta: urheilusta, musiikista, kaikesta mahdollisesta ihmiselämän liittyvästä. Soinista pitävät ihmisenä nekin, jotka eivät jaa hänen poliittisia tai uskonnosta kumpuavia eettisiä ajatuksiaan. Tässä on selvä ero Halla-ahoon, joka ei juuri omiensa ulkopuolelta ystäviä saa. Politiikassa tarvitaan yhteistyötä. Perussuomalaiset kuihtuu, jos sen riveistä ei löydy ihmistä, joka pystyy koskettamaan muitakin kuin fanaattisimpia kannattajiaan. 

Joitakin oikeasti vahvoja nimiä perusuomalaisissa on. Juho Eerolalla esimerkiksi on elämänkokemusta, jonka varaan pystyy rakentemaan oikeidenkin asioiden tekemistä. Sitten on Arja Juvonen, jonka paluu perussuomalsiin on ulkoa katsoen käsittämätön asia. Käsittämätöntä on ennen kaikkea se, että Juvonen jätettiin kodittomaksi siinä vaiheessa, kun uudeksi vaihtoehdoksi julistautuneet erkaantuivat perussuomalaisten eduskuntaryhmästä.

Miksi Juvonen jätettiin ulos 20 luotetun joukosta? Itselleni tämä kesä on ollut tuskaista hyvästijätön aikaa omille nuoruudenihanteille, ja osittain sitä tuskaa on lisännyt sosiaalisen median kautta tekemäni havainto, että ihmiset, joista pidän ja joita pidän ystävinäni, ovat ajautuneet barrikadin vastakkaisille puolille. Jos Juvosen synti oli vääränlainen ajattelu avioliitosta tai eutanasiasta, on ystävälläni Soinillakin itsetutkiskelun paikka. Kun puheenjohtavaalin tulos julkisestiin Jyväskylässä, oma primitiivireaktioni oli helppo: soinilaiset ovat hyviksiä, halla-aholaiset pahiksia. Muutamaa päivää myöhemmin yksinkertainen kuvio pirstaloitui. Luulen tietäväni nyt, miltä entisistä taistolaisista tuntui kommunismin romahdettua: jätkät ja muijat pilasivat hyvän jutun.

SMP oli hyvä, koska siinä toimineet miehet ja naiset rakastivat lähimmäisiään, vaikka saattoivatkin käyttäytyä äkkijyrkästi. Perusuomalaisten nosuvaiheessa oli paljon hyvää, koska ytimessä olivat vanhat vennamolaiset ja Arja Juvosen (jonka isä tosi toimi SMP:ssä) ja Tiina Elovaaran kaltaiset aivan uudet ihmiset, jotka tekivät työtä omassa arjessaan puurtavien suomalaisten hyväksi, ja jotka näkivät myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Perussuomalaisiin alkoi toisaalta kerääntyä ihmisiä, joita en missään vaiheessa ole pitänyt omina hengenheimolaisina. Muutenkin aloin vieraantua puolueajattelusta, ja se oli yksi syy siihen, miksi erosin perussuomalaisista heti sen jälkeen, kun ystäväni Timo oli ilmoittanut päätöksestään jättää puheenjohtajan tehtävät.

Enää en liity yhteenkään puolueeseen. Siksi en myöskään ole ollut mukana keräämässä kannattajia Sininen Tulevaisuus -puolueen perustamiselle, vaikka toivonkin, että Elovaara kumppaneineen onnistuu hankkeessa. Perussuomalaisiin minulla on alistunut suhtautuminen: tietty peruskannatus sillä tulee olemaan, vaikka Halla-aho ja hänen lähipiirinssä toimivatkin tavalla, jolla ei voi olla siunausta takanaan.

Sivistymätöntä on olla tunnustamatta Timo Soinin ja muiden SMP-taustaisten tekemää työtä puolueorganisaation rakentamisessa ja kannatuksen nostossa. Kun Joensuun kauounginvaltuutettu Jussi Wihonen totesi Jyväskylän puoluekokouksessa, että ilman hänen kaltaisiaan jytkyä ei olisi tullut, hän oli oikeassa. Ei olisikaan tuon kokoisena. Röyhkeyttä on kuitenkin väittää, että jytky olisi ollut halla-aholaisten ansiota. Halla-ahon jahti, joka kohdistuu Raimo Vistbackaan, on surkuhupaisa, vaikka Halla-aho pystyykin selittämään sen loogisesti. Miksipä sitä tosiaankaan pitäisi pitää omassa puolueessa ihmisiä, jotka tiedetään toisen leirin kannattajiksi. Halla-aho on tiukka ja älykäs ja paljon lukenut, ja noiden ominaisuuksien varaan hän pystyy rakentamaan jäätävän loogisen ajattelun. Lämpöä ja inhimillisyyttä hänestä ei aisti, ja siksi hänen tekemisestään ei jää suomalaiseen historiankirjoitukseen hyvää jälkeä.

Timo Soinille tämän täytyy olla raskas kesä. Mies saa nyt niskaansa kohtuuttoman määrän loskaa, vaikka hänellä onkin oman itsetutkiskelunsa paikka. Virheitä on tullut tehtyä matkan varrella ja niitäkin mies todennäköisesti käy nyt läpi. Uskon, että hänellä on kypsyyttä tarkastella kriittisesti tekemisiään ja toivon, että jossain vaiheessa hän julkaisee tarkastelunsa tuloksen kirjallisessa muodossa. Viimeistä sanaansa hän ei ole sanonut, vaikka juuri nyt häntä pidetäänkin menneisyyden miehenä.

Tiina Elovaaralle ja Arja Juvosellekin tämä on ollut raskas kesä. Niin myös Aimo Saloselle. Viime aikoina olen antanut tylyn vastauksen jokaiselle, joka kantabaarissani on yrittänyt aloittaa kanssani keskustelun perussuomalaisista. Vieläkään en välttämättä halua siitä keskustella, koska kyse on henkilökohtaisesti liian isoista asioista. Nuoruudenihanteeni on kaapattu ja olen nähnyt ystävieni kääntyneen toisiaan vastaan.

Vielä on tunne mukana, ja se näkyy tässä kirjoituksessa, joka ei ole journalistin tekstiä. Tunteellinen vennamolaisen kodin kasvatti toivoo, että toisen vennamolaisen kodin kasvatille vielä löytyy tilaa jossakin puolueessa, joka sopii hänele paremmin kuin se, missä hän on nyt. Tunneihminen toivoo myös, että tämän kesän haavat saadaan parannettua ja ihmiset vähitellen luopuisivat katkerien sanojen vuodattamisesta sosiaalisessa mediassa.

Ehkä tämän blogikirjoituksen tarkotus on myös lopettaa oma surutyöni ja kääntää suhtautumistani politiikkaan taas journalistisempaan suuntaan. Siispä heitän loppuun pari kysymysta viileän analyyttisesti pohdittavaksi.

Löytyykö perusuomalaisista viisautta ja nöyryyttä vähentää uhoa ja laajentaa ajatteluaan, ehkäpä ruveta jopa tekemään raakaa kenttäyötä ja mennä ihmisten pariin? Kirjaviisaat ennustajat on ennenkin yllätetty.

Missä vaiheessa Sininen Tulevaisuus saa kerättyä 5000 nimeä ja millaien nosteen se saa aikaan? Kirjaviisaat ennustajat on ennenkin yllätetty.

Milloin Timo Soini saa ajatuksensa koottua ja saammeko vielä joskus lukea tämän kesän dramaatisten käänteiden taustat? Soinilla on viisautta, jonka soisi näkyvän vielä kirjalisessakin muodossa.

Bloggarit

Taivastelua
49 artikkeli(a)
Toimitus
1 artikkeli(a)
Aimo Salonen
63 artikkeli(a)
Sami-Petteri Asikainen
17 artikkeli(a)
Anna Tenhu
22 artikkeli(a)
Hilppa
12 artikkeli(a)
Tiltu Taimela
3 artikkeli(a)
Jussi Viljala
1 artikkeli(a)

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä