Taivastelua

Sopivasti terää ja huumoria. Tavallisten ihmisten arkea ja heikomman ihmisen osaa peilaten. Blogia kirjoittavat Joensuun ev.lut. seurakuntien työntekijät.

Hyvän pomon ken löytää, löytää aarteen helmiäkin kalliimman

Tämä sitaatti ei ole ihan Raamatusta, arkijärjen mukaan asian voisi runoilla näinkin.  Tämän syksyn olen pyöritellyt esimiesteemaa päässäni, olenhan astunut koulutuspolulle, jossa makustellaan johtajuuden teemoja. Mieleni käymisprosessissa olen muhennellut omia esimiehiäni. Moni heistä on ollut mies, kirkon vinkkelistä yllättävän moni myös nainen. Ilokseni huomaan, että monenlaisia kokemuksia on kertynyt näistä omista työvuosistani reppuuni. Osaa niistä en olisi halunnut. Moni niistä on silti ollut minulle hyväksi.

Kymmenisen vuotta sitten olin itse muutaman vuoden väliportaanjohtajan hommissa. Se oli haastava tehtävä, kovin mieluinen kuitenkin. Nuo vuodet olivat innostavaa aikaa, vaikka samalla huomasin monessa myös osaamattomuuteni. Näin jälkeenpäin ajatellen ja johtajuudesta lukiessani huomaan tehneeni virheitä, mutta myös onnistuneeni. Onnistuminen voimauttaa ja vie eteenpäin. Virheistä ei automaattisesti opi, ellei ensin huomaa niitä, pysty pysähtymään ja tarkastelemaan toimintaansa, etsimään parempia ratkaisumalleja ja saamaan rohkeutta lähteä uusille urille.  Elämänkokemusta ja johtamiskokemusta voi kartuttaa vain elämällä rohkeasti.

Vaikka johtajuuskoulutus listasi johtajan persoonallisiksi ominaisuuksiksi puheliaisuuden, olen oppinut itse arvostamaan sellaisia johtajia, jotka kuuntelevat. Sellaisia, jotka nostavat katseensa tietokoneen ruudusta ja katsovat silmiin, kun puhun tai sanovat, että hei, nyt ei ole se hetki, että ehtisin kuunnella, tulisitko toiste. Reilu "EI" voi olla parasta, mitä kuunteleva johtaja voi alaiselleen antaa. Rajat ovat rakkautta, julistaa lastenkasvatuskirjallisuus. Sama pätee aikuisiinkin.

Tuossa meneillään olevassa johtajuuskoulutuksessa, puhumme alaistaidoista. Ne ovat yhtä lailla opeteltavissa olevia asioita kuin johtamistaidot. Siksi alaistaitojen opettelussa ei kannata jäädä luokalleen. Siinä jokaisella on tehtävää. Johtaja ei pääsääntöisesti osaa lukea ajatuksiasi eikä tee töitä puolestasi. Ehkä äitisi oli loistava molemmissa, mutta hän ei tule kanssasi töihin.

Monilla kahvitunneilla on kurja kulttuuri. Näillä työpaikoilla johtaja on alaistensa hampaissa useammin kuin kahvileipä.  Vaikka olisikin aihetta, marisemisen kulttuuri ei vie asioita eteenpäin, yhdessä mariseminen vielä vähemmän. Hankalien asioiden rakentava esiin nostaminen kasvattaa vastuuseen jo alaisena.

Kuvat kyykytyksen hierarkiasta lienevät iskostuneet alitajuntaamme. Näinhän se helposti menee. Iso pomo ärisee keskiportaan johtajille, jotka ärisevät alaisilleen, jotka kotona puolisoilleen, jotka lapsilleen ja joissa perheen lemmikkikilpikonna pistää päänsä alistuneena kuoreen, koska hänen alapuolellaan hierarkiassa ei ole enää ketään. Opitut huonot mallit ovat syvässä. Siksi niiden muuttaminen kannattaa aloittaa itsestä.

 Lokakuun alun yöpöydälläni viipyy Ammattina esimies. Johtajuutta voi opetella kirjoista ja kursseilla. Halu oppia ja kehityttyä on johtajan ominaisuuksista tärkeimpiä. Johtaja luo onnistumisen edellytykset alaisilleen. Tällöin johtajan saama palkinto työstä tulee välillisesti alaisten onnistumisen kautta. Johtajuus on ihmisen kokoinen tehtävä, vaikka siihen heijastetaankin usein kohtuuttomia odotuksia. Niiden karistaminen ja ihmiseksi tuleminen on ainoa pohja, jolle johtajuutta kannattaa rakentaa. 

... ja mitä tuohon alun sitaattiin tulee, se löytyy melkein sanasta sanaan Raamatusta, mutta siinä puhutaan vaimosta eikä pomosta. Ja onko vaimo perheen pomo, on ihan eri jutun juuri.

Minna Snellman, Kehitysvammaistyön pastori 

 

Bloggarit

Taivastelua
49 artikkeli(a)
Toimitus
1 artikkeli(a)
Aimo Salonen
63 artikkeli(a)
Sami-Petteri Asikainen
17 artikkeli(a)
Anna Tenhu
22 artikkeli(a)
Hilppa
12 artikkeli(a)
Tiltu Taimela
3 artikkeli(a)
Jussi Viljala
1 artikkeli(a)

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä