Taivastelua

Auttaminen

Olen saanut hyvää palautetta siitä, että autan nuoria, kun he tarvitsevat apua. Mietin itsekseni tällaista palautetta saatuani, onko palaute todellakin tarkoitettu minulle ja miten voi olla, että usein tuntuu, etten ole tehnyt edes mitään.

Mitä pidempään tätä työtä teen, sen selvemmäksi käy, mitä auttaminen tarkoittaa. Usein se tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että näen toisen ihmisen ja pysähdyn hänen kohdalleen. Joskus sanat ovat hassuja ja yksinkertaisia höpsöttelyjä, mutta tärkeää on pysähtyä ja katsoa tuota ihmistä. Huomata, että hän on olemassa.

Lue lisää...

Olen mahtava mies ?

 

Kesken kuuman kesän kyllästyin kännykkääni tulviviin mainoksiin ja kissavideoihin niin pahasti, että lopetin Facebook -tilini. Seuraukset olivat mahtavat. Kännykkäelämäni muuttui todella paljon rauhallisemmaksi, ja Mark Zuckenbergin varallisuus hupeni välittömästi kahden seuraavan päivän aikana 16 miljardia dollaria. Facebookin arvo romahti nimittäin juuri silloin. Oliko minun henkilökohtaisen ratkaisuni vaikutus noin mahtava? Tätäpä sietää pohtia. No ainakin tuo oman kännykkäni rauhoittuminen oli aivan varmasti oman ratkaisuni välitöntä seurausta. Lehdistä olen saanut lukea että noin 300 000 suomalaista olisi tehnyt Facebookin suhteen kevään ja kesän aikana saman ratkaisun kuin minä. Ja kun muissa maissa on tapahtunut ilmeisesti samaa, niin siitä on seurannut että Facebookin arvon on laskenut. Tosin vastaavasti Whats Upin ja Instagramin käyttäjämäärä on noussut.

Lue lisää...

Pilvipatsas ilmestyy aamupalapöytään

Kauhon aamulla uutispuuron sijaan somepuuroa. Yksi kavereistani pohtii, että jos määritelmästä, valkoinen-hetero-mies, vaihdetaan yksikin sana,  muuttunut määritelmä on uhkaksi jollekulle. Toinen iloitsee siitä, että yskänlääke auttoi ja kolmas autistilapsestaan, joka nukkui poikkeuksellisesti vielä aamulla kello 6.00.

Näillä eväillä istahdan keittiöön ja kohtaan lapseni. Hän lusikoi muroja maidolla. Aamupalapöytä on kännykkävapaa vyöhyke ja niinpä me havainnoimme ympäristöämme. Vedenkeitin huurustaa ikkunaan ellipsin muotoisen kuvion. Se on pilvipatsas ilmestysmajan yllä. Ilmestysmajaksi kelpaa tänään aamupalapöytä. Sen turvista katselemme arkielämän ihmettä ja yritän herättää keskustelua. Keskustellemme lapseni kanssa siitä, mikä tuo kuvio on ja miten se on muodostunut. Opetuskeskustelu sinkoilee vedenkeittimestä kylmään lasipintaan.

Lue lisää...

”Ei kai tätä oltu luotu kestämään”

Pate Mustajärvi toistaa mantraa kerta toisensa jälkeen: ”Ei kai tätä ollut luotu kestämään, miten pystyisin mä sen nyt estämään…” Klassisen surullinen tarina jälleen kerran. Näitähän löytyy: oon viikonloppuisä minä vaan, saat multa horsman, pettäjän tie on tuskainen käy harhaan. Itkua ihan loputtomiin. Ikään kuin elämän tavoitteena olisi saada aikaan mahdollisimman surkeita kohtaloita ja rikkoutuneita parisuhteita.

Mitä ihmeen tekemistä tuolla asialla on luomisen kanssa? Kysehän on elämän valinnoista. Jos valintani ovat pääsääntöisesti itsekkäitä ja vain omaa hyvinvointia turvaavia, en voi olettaa että toinen ihminen jaksaa loputtomasti tukea ja olla rinnalla.  Ei ole miehekästä eikä naisekasta istua tuopin ääressä myötätuntoa rohmuamassa, jos on omilla toiminnoillaan sotkenut asiansa. Luominen on jotakin, johon ei itse juurikaan voi vaikuttaa, omiin valintoihin voi. Loputon käsien vääntely, itku ja surkeutta lisäävien laulujen toistaminen eivät riitä. Paitsi jo haluaa elää elämänsä vääntelemällä käsiään ja itkemällä.

Lue lisää...

Kun katsoo maailmaa lapsen silmin...

Tämän syksyn koulukirkoissa luettiin Raamatun teksti, jossa Jeesus kertoo opetuslapsilleen lapsen olevan suurin taivasten valtakunnassa. Teen itse töitä lasten ja nuorten kanssa ja mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sen vahvemmin voi aistia sen, minkä tähden lapsi on suurin. Mietin, miten aihetta voisi lähestyä koulukirkossa ja keksin, että mitä vanhemmaksi me ihmiset tulemme, sen enemmän meidän pitäisi nähdä lapsen silmin maailmaa.

Lapsi on utelias, hän kyselee ja ihmettelee aktiivisesti tavallisiakin asioita. Ellei lasta kielletä kyselemästä, hän jaksaa ihmetellä ja kysellä ja myös keksiä omia vastauksiaan ihmettelyihinsä. Samalla tavalla meidän pitäisi osata ihmetellä, niitä tavallisiakin asioita, aidon kiinnostuneina.

Lue lisää...

Oletko "occupatus" vai " otiosus" ?

 

Liperin Ylämyllylle avattiin juhannuksen jälkeen tänä kesänä uusi kauppakeskus, jonka avajaisten yhteydessä oli mahdollisuus saada ilmaisia ämpäreitä. Avajaisten jälkeen Karjalaisen tekstiviestipalstalla oli viesti: ” Miksi ämpäriä jonottavia arvostellaan ilkeästi ? Kivahan siellä on mukavien ihmisten kanssa turatella. Hankkikaa oma elämä, haukkujat! ” Kehotus oman elämän hankkimisesta oli mielestäni oikein hyvä.

Lue lisää...

Mistä tunnistaa oikean retkeilijän?

 

Tiedätkö, mikä tunnusmerkki paljastaa sinut oikeaksi retkeilijäksi ja milloin sinun tiedetään olevan amatööri?

Lue lisää...

"Ei naarata" - kirjan arvostelu

Kirjakustantamoille lähetetään vuosittain tuhansia käsikirjoituksia. Asiantuntija-arvioiden mukaan vain yksi sadasta valikoituu joukosta. Varsin moni saa kirjeen, jossa ystävällisesti todetaan, että kirjaksi suunnitellussa tekstissä ei ole kaupallista potentiaalia. No jo luulisi harmittavan kuin ampumahiihtäjää olympialaisissa. Niin kävi minullekin kymmenisen vuotta sitten. Eräs nimekäs kirjankustantaja pyysi minua kirjoittamaan Poliisien huumorintajua ja terveyttä koskeneen väitöskirjani pohjalta kirjan huumorintajusta.

Ryhdyin oitis toimeen ja työstin kirjaa noin vuoden ajan ja sain valmista tekstiä yhden kirjan verran. Kirjan nimeksi laitoin ”Ei naarata”. Kirjani tilannut kirjakustantaja ei julkaissut kirjaani kuten eivät muutkaan kustantajat, joille kirjaani sittemmin tarjosin. Sattumalta löysin äskettäin papereitteni joukosta itse kirjoittamani kuvitteellisen kirjani arvostelun kymmenen vuoden takaa. Se tulee tässä:

Lue lisää...

Liikaa sitä, liian vähän tätä

Onkohan se joku vanhenemisen sivuoire? Vai ensi sijassa opittu tapa? Vai ihan luontainen osa ihmisyyttä? Nimittäin valitus. Puhutaanhan myös valituksen jalosta taidosta, joten saattaahan se olla jotain viimeiseen asti hiottua taituruuttakin löytää kaikesta jotakin valitettavaa. Ja kuitenkin tämä on taito, joka melkeinpä kaikilla on halussa viimeistään kouluikään päädyttäessä. Tosin osalla tämä on paremmin hallussa kuin toisilla.

Olen seuraillut 2-vuotiasta kummipoikaani, joka ei tapaa valittaa mistään. Kun ruoka ei enää maita, siirretään lautanen sivuun sen kummemmin ruoan koostumusta ihmettelemättä ja kun ulkona on lämmin, heitetään paita pois päältä ja pyydetään vettä, jonka kanssa läträtä ammeessa, kuumasta säästä valittamisen sijaan. Siinä on jotain sellaista viisautta, josta toivon itsekin saavani ammentaa. Koska valittaminen on surullisen helppoa, mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän aiheita löytyy.

Lue lisää...

Mitä tehdään, kun hakotukki kaatui?

 

Kesällä mennään mökille ja hakotukki kaivetaan liiterin periltä. Klapit on saatava nopsasti uuniin, jotta suomalainen saisi saunan auvon. Silloin on kirveelle töitä ja varpaat vaarassa.

Lue lisää...

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
88 artikkelia
Aimo Salonen
97 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä