Taivastelua

Sopivasti terää ja huumoria. Tavallisten ihmisten arkea ja heikomman ihmisen osaa peilaten. Blogia kirjoittavat Joensuun ev.lut. seurakuntien työntekijät.

Suomalainen sisu

Mies kävelee aamuyön tunteina räntäsateessa kiukkuisena mutta päättäväisenä kohti muutaman kilometrin päässä sijaitsevaa työpaikkaansa. Töiden pitäisi olla valmiina ennen kaupan avautumista ja muiden työntekijöiden saapumista. Kiukku meinaa puskea pintaan liian voimakkaana. Parkkipaikalle jäi lainaksi ostettu auto, josta joku tuntematon ihminen oli puhkonut renkaat illan ja aamuyön välisenä pimeänä ja hiljaisena aikana. Kävelyn tahti kiihtyy ja laannuttaa hieman kiukkua. Työt on tehtävä ja kotiin päästävä ennen aamua. Sitten pikainen suihku, aamupala ja taas on riennettävä eteenpäin. Opiskelujen on edettävä suunnitelman mukaan. Muutto Suomeen oli jo iso muutos lämpöön tottuneelle, mutta toive ammatin saamisesta ja kohtuullisesta toimeentulosta ajaa eteenpäin.

Me suomalaiset puhumme niin mielellämme meidän sisustamme, suomalaisesta ominaisuudesta jonka muka jostain äidinmaidostamme imaisemme verenkieroomme ja verenperimäämme. Ratsastammeko haavekuvalla, joka ei ole enää totta. Missä näkyy sisu, sisukkuus, sinnikkyys? Siinäkö, että aamuyön tunteina uskaltautuu viiltämään erilaisen ja tuntemattoman ihmisen auton renkaat?

Lue lisää...

Aikaa vai rahaa? Saako rahalla aikaa?

Kun marraskuussa jo alkaa kauppakeskusten hyllyt täyttyä jouluroinasta, huomaan itse siirtyväni välttelemään paikkoja, joissa jouluhumu on hulluinta. Oma joulun odotukseni alkaa vasta adventista ja silloinkin hieman vastahakoisesti. Silloin kuitenkin suostun jouluhömpötykseen ja annan sen kulkea ohi korvien ja silmien vihastumatta ja turhautumatta. En vihaa joulua, mutta kaupallinen osuus joulusta ja määrätön kulutus, jota joulu ruokkii ihmisissä, aiheuttaa minussa vastenmielisyyttä ja surua.

Nuoret keskustelivat joululahjoista, moni nuorista mietti, miten ostaa muille lahjoja, kun rahaa ei ole. Yksi nuorista kiusoitteli toista ostaneensa jo tälle lahjan. Sen toisen nuoren pakokauhuinen ja ahdistunut ilme, koska hän tiesi, ettei hänellä olisi varaa vastata lahjalla toisen lahjaan. Tällaisessa joulutodellisuudessako meidän täytyy todella elää?

Lue lisää...

Nimetön

Viisivuotiaana sain syntymäpäivälahjaksi nuken, jonka olin saanut valita jo loppukesällä  suuren kaupungin lelukaupasta. Se oli ensimmäinen kerta, kun kävin lelukaupassa.  Tuolloin kirjahyllyssämme ei ollut vielä sitä Tupu Pupunaa, joka olisi synnyttänyt lapselle mielikuvan lelutaivaasta. Maalla kasvanut lapsi oli häkeltynyt nähdessään niin monta nukkea yhtä aikaa. Mutta yksi niistä oli kaikista kaunein. Sen minä halusin.


Koko syksyn kävin salaa kurkkimassa vaatekomerossa nukkea ja leikkimässä sillä. Se oli edelleen kauneinta mitä tiesin. Sillä oli kaksi kellanvaaleaa palmikkoa molemmin puolin päätä ja pussihihainen röyhelömekko, jossa oli suuri kukkanen rinnuksissa. Odotin tuota marraskuista syntymäpäivääni suurella hartaudella.

Lue lisää...

Mököttämällä miljonääriksi

Olen keksinyt innovatiivisen pisnesidean jolla Suomi lähtee ennenkuulumattomaan nousuun kohta alkavan uuden laman jälkeen. Ai mikä se on? Siinäpä se. En sano. Tämä on juuri se pisnesidea: ”En sano ”. On aivan varmaa että puheliaat etelämaalaiset ja kaukomaiden ihmiset haluavat tulla Suomeen kokemaan mykistävää hiljaisuutta kaiken melusaasteessa olemisensa jälkeen. Miltei kaikilta suomalaisiltahan onnistuu suuremmitta ponnisteluitta kiusaantumatta hiljaa oleminen myös toisten ihmisten välittömässä läheisyydessä. Ei kun vaan kannon päähän istua möllöttämään ja rahat pois turisteilta. Ja tässähän tuli vasta pieni maistiainen ideasta, joka on halpa, huokea eikä edes maksa paljoa.


Ajatelkaapa niitä kaikkia erilaisissa ammateissa olevia ihmisiä, joita erilaiset asiat velvoittavat olemaan hiljaa. Joillakin on pörssi- ja liikesalaisuudet, joillakin ihan työn puolesta vaitiolovelvollisuus, jotkut joutuvat olemaan hiljaa rippisalaisuuksista ja miltei kaikki joutuvat uransa loppupuolella hiljaisen tiedon kouriin. Hiljainen tietohan on käytännössä sitä tietoa, mitä vanhemmat työntekijät arvelevat nuorempien kaipaavan, ja istuvat vaiti arvoituksellinen hymy naamallaan, kun nuoremmat eivät älyä kysyä. Useimmat vievät nämä salaisuudet mukanaan hautaan ja silloin ne viimeistään muuttuvat sanotaan nyt vaikka pimeäksi tiedoksi, jota ei tiedetä olleen olemassakaan. Niin ja onhan jokainen varmasti tietoinen amerikkalaisista poliisisarjoista tai omasta perhe-elämästään tutuksi tulleesta ns. Miranda warningista joka kuuluu: ” Teillä on oikeus vaieta. Kaikkea sanomaanne voidaan käyttää oikeudessa todisteena teitä vastaan ”. Mutta kaiken kaikkiaan on varmaa, että jotkut muut keksivät kohta innovoida edellä mainitut hiljaa olemisen muodot sellaiseksi keksinnöksi, että siihen joutuu sanomaan samat sanat kuin vanhassa suomalaisessa tv-sketsissä : ” Hiljaseks vetää ”.

Lue lisää...

Minä

Istuin konsertissa. Sali oli lähes täynnä, olimme etsineet itse kukin oman istumapaikkamme rauhallisesti konsertin alkua odotellessamme. Ihmiset rupattelivat hiljakseen, joku katseli kännykkäänsä ja osa vain istui katsellen ympärilleen. Edessäni istui kaksi ystävystä jutellen hiljakseen.

Upeaa musiikkia, upeaa laulua, kaunis kirkkosali täynnä iloisia ja välillä kyyneleitään pyyhkiviä ihmisiä.

Lue lisää...

Kato mua!

”Kato mua!”, huutaa pieni lapsi äidilleen ja seisoo yhdellä jalalla. ”Katso kulta”, sanoo vaimo miehelleen pukeuduttuaan illallista varten kauniiseen leninkiin pitkästä aikaa. ”Kattoisitpa mua”, toivoo hiljaa mielessään nuori koulun pihalla ihastukseltaan. ”Ei saa vielä kattoa!”, komentaa yllätystä valmisteleva perhe yllätettävälle perheen jäsenelleen.

Katse, jonka annamme toisille ihmisille voi merkitä paljon enemmän kuin sanat. Väärin toiminut nuori lukee vanhempiensa katseesta pettymyksen, kaksi rakastunutta näkevät katseistaan sanomattoman syvän yhteenkuuluvuuden tunteen. Kadulla rahaa pyytävä näkee välinpitämättömän tai ohimenevän katseen ja vastavalmistunut saa osakseen ylpeitä, ihailevia ja onnellisia katseita. Ja kuinka usein katsomme toisiamme katseella, joka ennemmin rikkoo kuin rakentaa, tekee surulliseksi ennemmin kuin iloiseksi.

Lue lisää...

Eräistä päivistä ja eräpäivistä

 

Laskuilla on eräpäivänsä ja useimmilla elintarvikkeilla Parasta ennen -merkintä. Useimmissa opiskelu- ja työtehtävissä ja toimitustyössä varsinkin on omat deadlinet. Niitä pitäisi noudattaa. Lentokentillä kuulutetaan ihmisiä lähtöporteille. Usein, kun deadline ylittyy, on aikuisella ihmisellä perusteltuja syitä, miksi asia on jäänyt hoitamatta. Joskus toki viivyttely ja asioiden lykkääminen johtaa siihen, että määräaikaan mennessä ei ole valmista. Useimmiten kysymys on kuitenkin jostain muusta, liian täydestä kalenterista ja yllättävistä muista asioista, jotka on täytynyt priorisoida.

Lue lisää...

Onko perheneuvonta rakettitiedettä ?

 

Kun halutaan ilmaista, että jokin asia on ihan tavallisen ihmisen ymmärrettävissä, saatetaan sanoa että se ei ole mitään rakettitiedettä. Kun nyt oma urani perheneuvojana alkaa olla loppumetreillä, olen joutunut kyselemään, mahtaakohan tämä perheneuvonta olla kuinkakin tieteellistä. Rakettitiedettä se ei ainakaan ole, kun sellainenkin lehti kuin Valitut Palat julkaisi syyskuun numerossaan kuuluisan professori John M. Gottmanin tekemien tieteellisten tutkimusten tulokset aivan kansantajuisesti.  Puhuminen, pussailu, ystävällinen käytös, toisen toiveitten huomioiminen, yhteinen tekeminen ja naurun ja huumorin käyttö ristiriitatilanteiden keventämiseen ovat niitä asioita, jotka tutkimusten mukaan vievät parisuhdetta myönteiseen suuntaan.  Käytännön perheneuvontyössä jokainen tapaus on kuitenkin niin yksilöllinen, että yleisistä tutkimustuloksista sinällään on harvoin apua. 

Lue lisää...

Mielihyvää

Muistatko hetken, jolloin pitkän lenkin jälkeen joit lasillisen vettä? Tai istuit viileässä syystuulessa nuotion lämmössä kaapista löytämäsi mummon vanha takki ylläsi? Miten vesi maistui hyvältä ja vanha takki tuntui kaapin tuoksusta huolimatta parhaalta mahdollisesta vaatevalinnalta. Muistatko niitä pieniä hetkiä jolloin kaikki tarvittava tuntui olevan juuri siinä, vaikka mitään ihmeellistä ei ollutkaan.

Meistä jokainen haluaa kokea mielihyvää. Sen lähteelle pääsee yllättävän pienellä panostuksella vaikka sen yltäkylläisyyden keskellä tuppaa meiltä unohtumaan. Lopputuloksen - mielihyvän kokemisen -  kannalta on aivan sama kulutammeko tuhansia euroaja ja tolkuttoman paljon luonnonvaroja vai keksimmekö jonkin omalle kukkarolle ja luonnolle kestävämmän reitin. Meille kyllä mielellään tyrkytetään ensin mainittua kiltin kuluttajan roolia: onnellisuus asuu tuhlaamisessa ja kauniit ihmiset käyvät ostoksilla lähimarketin sijaan Lontoossa.

Lue lisää...

Mikä on sinun supervoimasi?


Törmäsin internetissä kampanjaan, jossa kehotetaan kehumaan kaveria. Näitä kampanjoita on tullut vastaan ennenkin, mutta jälleen kerran innostuin ideasta. Omassa arjessa huomaa liian usein, että kehu ja kiitos jää sanomatta, vaikka sitä ajattelisikin toisesta. Mielestäni tämän ajatellaan myös kuuluvan suomalaisuuteen: "suomalainen ei kehu", "kyllä työ tekijäänsä kiittää", "kissa kiitoksella elää".

Varsinkin lasten ja nuorten kanssa työskennellessä pitää kiinnittää huomiota positiiviseen palautteeseen. Maailma on täynnä nuoria, joilta puuttuu itsevarmuus ja sen myötä myös rohkeus, ilo ja vapaus olla oma itsensä ja tehdä itselle tärkeitä asioita. Nuoruuden myrskyissä epävarmuus kuuluu asiaan, mutta meidän aikuisten varsinkin pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että me annamme lähellämme oleville nuorille myönteistä palautetta ja kehumme, kun siihen on aihetta. Ja mielellään kehumme pienistäkin asioista.

Lue lisää...

Bloggarit

Taivastelua
49 artikkeli(a)
Toimitus
1 artikkeli(a)
Aimo Salonen
63 artikkeli(a)
Sami-Petteri Asikainen
17 artikkeli(a)
Anna Tenhu
22 artikkeli(a)
Hilppa
12 artikkeli(a)
Tiltu Taimela
3 artikkeli(a)
Jussi Viljala
1 artikkeli(a)

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä