Taivastelua

Purren valitus

Reippaat serkukset saapuivat purjehdusleiriltä. Skiglaussanasto on jo sitä luokkaa, että minä tipun jo lähtösatamassa - veneessä kun kaikki muuttuu hepreaksi. Muistelen, kuinka vuosia sitten lankomies koki kovia kun heille syntyi vauva. Purjehdus ei tulisi kysymykseen vähään aikaan ja paatista oli luovuttava. Valitteli tätä ympäri maakuntaa; toki se oli huumorin höystämää - ilon, kiitoksen ja pilkkeen silmäkulmassa sisältämää näennäisvalitusta kun hän itse nautti isyydestä ja kaikesta siitä mitä nuori perhe voi kohdata esikoisen synnyttyä maailmaan. Silloin yksi vene on pikkuseikka koko elämän suuressa aallokossa.

Akseli Gallen-Kallelan maalaus ”Purren valitus” 1900- luvun alusta kuvaa kesäistä hetkeä, jolloin ilo ei ole tunteista päällimmäisin. Iso puuvene on mennyt rikki. Mies, Väinämöisen oloinen, veneeseen nojaten, allapäin. Hän ei ole vielä vanhus, vaan ehkä viisikymppinen, niin kuin minäkin pian. Maalaus kuvaa mielentilaa, Suomen kansa sen kaikkine vaiheineen voisi olla tuossa kuvassa myös. Mielessä pelko siitä, että elämä purjehtii ohi, jättäen taakseen, karauttamaan kiville, huomaamaan, että oma pursi ei ole enää nuoruuden loistossaan ja entiselleen se ei tule enää koskaan.

Lue lisää...

Miten sinä haluaisit tulla nähdyksi?

Kysyn nuorilta, kamera kädessäni, miten sinä haluaisit tulla nähdyksi? Nuoret ovat mietteliään näköisiä, hiukan ehkä peloissaan, mutta myös pientä innostusta on havaittavissa hämmennyksen ja pelon seassa. Lähden kulkemaan kahdestaan nuoren kanssa. Minulla on mukanani kamera, yhdessä on sovittu, että kesken kuvauksen ei kuvia katsota, en minä eikä hän. ”Tämä tuntuu vaikealta, ideat ovat vähissä”, sanoittaa toinen, toisen nuoren kanssa kuljemme hiljaisuuden vallitessa paikasta toiseen, kunnes sopiva paikka löytyy. Toisen kanssa otetaan kuvia useammasta paikasta. Toisen kanssa yksi paikka on kylliksi, yksi asento. Oletko varma ettet halua, että otetaan jostain muualta myös? Joo.

Tämän vuoden rippikoulussa otamme voimauttavan valokuvan keinoja käyttöön ja kuvaamme jokaisen nuoren, niin kuin he haluavat tulla kuvatuksi. Jokainen kuva on omanlaisensa, osalle kuvassa olo on helppoa, osalle vaikeampaa. Osasta tallentuu vain käsi tai selkä, osa heittäytyy hymyillen suoraan kameralle.

Lue lisää...

Tein sinulle seppeleen

Pysäytän autoni pientareelle ja nousen ohjauspyörän takaa. Astelen sandaaleilla heinikkoon ja alan katkoa kukkia. Kurottelen niitä maan rajasta. Pitkällä varrella, pitkällä, niitä kimppuuni kerään ja kiedon toistensa lomaan, lähekkäin, ensin hapuillen ja vähitellen yhä määrätietoisemmin. Mielessäni soi laulusi. Käyn ahon laitaan. Tässä teen seppeleen, seppeleen sinulle, seppeleen vapaalle miehelle. Sidon sen heinällä. Siitä tulee kaunis, kesän keltaisena se loistaa kuin sarja vara-aurinkoja.

Kävelen portista ja mietin, montako porttia olen avannut ja sulkenut elämäni aikana: rautaisia, vastahakoisia, painavia tai sähköpaimenen paimentamia. Useimmat niistä ovat kutsuneet, olleet auki tulla, mennä. Sinunkin kohdallasi pitää paikkansa, että vasta portin sulkeuduttua huomasin, miten tärkeä olet. Muistelen, miten näin sinun tanssivan. Nuorruit vuosikymmeniä. Liikkeesi olivat sulavammat kuin omani. Sinä tanssit suoraan sydämeeni. Sinne jäit.

Lue lisää...

Lykkyä lykkäämiseen

 

Lykkäämiskyky on eräs ihmisen perustaidoista. En tarkoita potkurilla eteenpäin lykkimistä vaan jonkin asian siirtämistä niin sanotusti tuota tuonemmaksi. Lienevätkö lykkiminen, lykky ja lykkääminen edes peräisin samasta kantasanasta. 

Lue lisää...

Porsaita äidin oomme kaikki

 

Minä sain selville oman porsauteni poikani laskupään kautta. Olin juuri opettanut lapsiani, ettei toisten omaa saa luvatta ottaa. Poikani karkkipussi oli houkuttelevasti pöydällä ja nappasin pari karkkia. Tytär tuli paikalle ja kysyi saisiko ottaa yhden karkin veljen karkkipussista. Tekopyhä äiti kehotti tytärtä kysymään luvan. Lupa tuli, mutta lause jatkui minun kauhukseni ”… sitten sinne jää vielä xx karkkia.” Ei jäänyt, luvusta puuttuivat ne minun varastamani karkit. Ei auttanut muu kuin tunnustaa ja anteeksipyytää. Äiti oli hölmö. Ei kun äiti oli tyhmä. Ei kun anteeksi.

Lue lisää...

Buustia päivään

Yksinkertaiset, mutta idean sisältävät tsemppilausahdukset ovat hokemia, joiden avulla ihmiset haluavat luottaa itseensä ja tulevaisuuteen. Voimalause ei ole sama kuin voimasana. Siispä: aloita päiväsi hymyllä!

Muutos on kuin luotijuna. Siinä missä ennen muinaisessa suomalaisuudessa käytettiin loitsuja, on nyt tilalla aivan jotain muuta. Nämä voimalauseet voivat olla myös typistyneitä, kuten jaksuhali.

Lue lisää...

Muutoksen kourista ja krookuksista

krookukset

Katson ulos. Kevään murrosvaiheessa valo on voittanut ja lämpö kirii arktista ankeutta kiinni. Ensimmäiset krookukset kurottavat teriöitään kalman keskeltä taivasta kohden. Parin viikon päästä tämä vaihe on jo unohtunut, sillä kevät on harpponut krookusten ohi. Tässä pysähtyneessä still-kuvasta krookukset ovat kärjessä. Lumi, marras ja pintamulta on voitettu. Sipulikukka tuulettaa.

Kevät runnoo muutostaan läpi. Vanha kansa tiesi : Kevättä kynttelistä. Helmikuun alussa krookus nukkui kasvavan tykkytäkin alla. Kevään koitto saa osan kanssakulkijoista energisiksi: Aloittamaan remontin, projektin tai sisäisen prosessin. Sydämen lepatus on tulevan muutoksen ensioire. Elämän kevätsäässä muutoksen kaipuun voi yltyä niin kovaksi, että kesärenkaiden sijaan vaihtuu auto ja pöytäliinan sijaan koti. Kun lepatusta oppii sietämään, eikä toimi välittömästi, se voi viitoittaa pysyvään hyvään. Vaikka muutos olisi kypsynyt hautojansa päässä kuin leivinuunin jälkilämmössä, ympärillä eläville se voi olla yhtä suuri yllätys kuin jäiden lähtö.

Lue lisää...

Hymyiletkö kuinkakin leveällä naamalla ?

Mielenkiintoinen tutkimustulos hymyilemisen merkityksestä löytyi Journal of Personality and Social Psychology -lehden viime vuoden maaliskuun numerosta. Tutkija R. Thora Bjornsdottir Toronton yliopistosta pystyi todistamaan tutkimuksissaan, että ihmiset kykenevät arvioimaan pelkän kasvojen näkemisen perusteella, onko joku heidän näkemänsä ihminen rikas vai köyhä. Arvion teko onnistuu vain, jos ihmisten kasvot ovat ns. peruslukemilla eli hymyttömät. Sen sijaan jos ihmiset hymyilevät, ei heidän varallisuuttaan voi erottaa pelkän kasvojen näkemisen perusteella. Mitä tästä pitäisi ajatella? Ainakin se tulee mieleen, että hymyilemällä saatat antaa itsestäsi varakkaan vaikutelman, tai ainakin sen vaikutelman että et ole köyhä. Kannattanee siis hymyillä.

Jatketaanpa toisten naamojen tarkastelua sitten vaikka parisuhteen kannalta. Viime syyskuussa professori Steven Arnocky työryhmineen Nipissingin yliopistosta Kanadasta julkaisi Archives of Sexual Behavior -lehdessä mielestäni ällistyttävän tutkimustuloksen: kasvojen pituuden ja leveyden välinen suhde on yhteydessä seksuaaliseen halukkuuteen. Leveämpikasvoisemmilla henkilöillä on korkeampikasvoisia voimakkaampi seksuaalinen vietti, ja he olivat myös alttiimpia pettämään puolisoaan. Tulos oli niin ällistyttävä, että tutkimus uusittiin, ja toinen tutkimus vahvisti edellisen tuloksen. Tulos piti paikkansa molemmilla sukupuolilla eikä pelkästään miesten kohdalla, niin kuin aluksi luultiin. Tarkkaavainen blogin lukija kauhistuu tällaisen tutkimustuloksen julkaisemisesta todeten, että frenologia eli ihmisen persoonallisuuden määrittely kallon muodosta on todettu puoskaroinniksi jo 1900 -luvun alkupuolella. Kyse lienee nyt kuitenkin jostain muusta. Tutkijat ovat itsekin edelleen ymmällään ja heidän hypoteesinsa on, että heidän löytönsä taustasyynä on jotain toistaiseksi tuntematonta, joka liittyy puberteetti-iän hormonitasojen vaihteluun. Joka tapauksessa tämä löytö kannustaa tutkijoita jatkotutkimuksiin. Itse en kannustaisi ketään lukijaa tässä vaiheessa etsimään mittanauhaa ja mittailemaan kumppaninsa naaman leveyden ja pituuden suhdetta ja tekemään siitä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Peiliin voi tietysti jokainen vähän vilkaista.

Lue lisää...

Rajaa

 

Työtehtävien määrä vaihtelee vuosien ja vuodenaikojen mukaan. Välillä on kiireisempiä aikoja, välillä on aikaa jopa pitkästyä seuraavaa sovittua tehtävää odotellessa. Lukeakin ennättää.

Lue lisää...

Täällä Pohjantähden alla

Alussa oli suo. Nyt se on kuivattu, kaavoitettu ja täyteen rakennettu. Lumi ei mahdu enää minnekään. Ei elo sen helpompaa Jussilla ole kuin ennenkään. Kuokan tilalla vain on kännykkä ja alituinen kiire. Nälkäkuolema ei uhannut talvella Jussia, mutta kaikkea muuta stressinaihetta kyllä piisasi lisämausteena päättymätön lumentulo.

Mutta jospa se pian helpottaisi talvisota, jonka aseina olivat kola, linko ja lapio. Kohta se alkaisi helpompi aika: ruohonleikkauskausi! Leikkurin työnnön kun voi suunnitella etukäteen, että vaikkapa ylihuomenna Jussi sen tekee. Lumityöt sitä vastoin on tehtävä mahdollisimman pian, mieluiten jo heti aamusta. Talvella hän ehti toivoa ja suunnitella paljon muutakin kesään liittyvää.

Lue lisää...

Bloggarit

Taivastelua
74 artikkelia
Aimo Salonen
86 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Anna Tenhu
22 artikkelia
Hilppa
12 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä