Somesuhaaja

Blogin takaa löytyy pohjoiskarjalainen yliopistossa opiskeleva tekstityöläinen. Koulun ohella työskentelen toimittajana kaupunkilehti Karjalan Heilissä.
Motto: Mielenvikaisia ihmisiä on olemassa siksi, että me muut hullut tuntisimme itsemme viisaiksi.

Keksijä Yskäsen digiloikka

Meitä suomalaisia kannustetaan koko ajan tehokkaammaksi työelämässä, ja yleisen hätäilyn avuksi kehitetään jatkuvasti uusia innovaatioita ja mobiilisovelluksia. Mitä enemmän meininki on digi (loo diggi ley), sitä enemmän saadaan ajoiksi vähemmässä ajassa. Multitaskaukseen painostetaan työelämässä, sillä tuloksia pitäisi syntyä välittömästi. Multitaskauksen tehottomuudesta on tehty tutkimuksia vaikka kuinka, mutta ne eivät palvele tuottavuutta, joten antaa ihmisten sählätä. Digivallankumouskin harppoo eteenpäin nopeammin, kuin mitä mullistuksiin ennättää sopeutua. Ahdistavinta tässä ajassa onkin se, että kaiken pitää tapahtua "yhden napin painalluksella". Miksi?

Lue lisää...

Tähtihetkiä


Tein eilen jotain, mitä en ole tehnyt liian pitkään aikaan. Lähdin kävelylle pimeään, ilman valaisinta ja korvanapeista kuuluvaa mielimusiikkia. LED-valaistulta pihakadultamme öiselle joelle katsottaessa näytti, että edessä olisi pimeää ja synkkää taivalta. Koiran määrätietoisten askelten johdattamana tuli kuitenkin astuttua pimeyden keskelle, ja kun koira löysi mieleisensä tonkimispaikan, oli hetki aikaa katsahtaa taivaalle. Ympärillä oli hiljaista, vaikka kaupunkiin oli matkaa linnunteitse vain muutama kilometri.

Yhtäkkiä havahduin siihen, kun taivas sytytti yövalonsa. Tähtiä tuntui syttyvän ympärillä sitä mukaa enemmän, mitä silmät ennättivät tottua. Miten niitä tähtiä nyt noin paljon oli? Taivas tuntui olevan lähempänä kuin koskaan, ja mitä kauemmin katsoin taivasta, sitä enemmän erotin tähtikuvioita ja revontulten kaltaisia valojuovia. Miten kirjavaksi muuttuikaan talvinen yötaivas, vaikka ensin oli muka niin musta!
Kun palasin kotiin niin mietin, että jos olisin yrittänyt kuvata tuota ainutlaatuista hetkeä yöpimeällä, hetki olisi menettänyt tenhonsa. Jos olisin kuvannut ja ladannut otoksen sosiaaliseen mediaan, illuusio särkyisi ja se hetki olisi pilalla. Kuinka lattealta kuulostaisikaan Facebook päivitys: Kävelyllä koiran kanssa- ihanaa Eivätkä mitkään sanat ylettyisi kertomaan, miten hurmaava oli kaupungin öinen pimeys.

Lue lisää...

Erityisherkät suomalaiset omissa kotiloissaan

Tänä yksilöllisyyden kulta-aikana yhteisön intressillä ei ole enää mitään merkitystä. Me hajotamme kaiken yhteisöllisyyden vaatimalla jatkuvasti lisää oikeuksia yksilöille ja unohdamme samalla sen, että ihmisen hyvinvoinnin edellytys on yhteisön voimakas tuki ja turva. Jos asian kääntää päälaelleen, niin jatkuva individualismin korostaminen tekee eniten hallaa juurikin yksilöille, sillä yhteisöllisyys on ihmisen hyvinvoinnin edellytys. Mitä tapahtuu, kun yhteisöllisyys katoaa?


Meillä on tänä päivänä diagnooseja liittää jokaiseen mahdolliseen luonteenpiirteeseen ja kun sellainen diagnoosi on sitten saatu, tartutaan siihen kuin miekkaan ja sohitaan muita ihmisiä sillä diagnoosilla kuin kiihkeimmässäkin miekkailuottelussa. Pahintahan tässä on se, että kuka tahansa voi ottaa käyttöönsä minkä tahansa diagnoosin ilman, että se pohjautuu mihinkään tutkittuun tietoon. Voimme unohtaa länsimaisen lääketieteen ja turvautua tuhat vuotta vanhaan perinnetietoon.

Lue lisää...

Robotti Runkkunen

Suomalaiset eivät harrasta enää seksiä, mutta kansalaisten itsetyydytyksen kerrotaan lisääntyneen. Halujen puolesta ongelmaa ei siis ole, päinvastoin. Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että pieniä veronmaksajia ei sooloseksistä synny. Itsetyydys on entinen synti, nykyinen trendi ja johan sitä tarkoitusta varten on rakenneltu Japanissa masturbaatiorobottejakin. Ehkä meillä Suomessa vielä hävetään, mutta maailmalla ei.

Kansainvälistä masturbaatiopäiväähän vietetään 7.toukokuuta ja päivän kunniaksi San Franciscossa järjestetään masturboinnin maailmanmestaruuskilpailut. Kilpailu on avoin myös naisille, mutta miehethän senkin tietysti ovat omineet. Sooloseksin kaksinkertainen maailmanmestari  Masanobu Sato on työstänyt itseään pisimmillään 9 tuntia ja 58 minuuttia. Sato teki maailmanennätyksensä kalifornialaisessa "masturbatoriossa" ja hän kertoo treenaavansa kaksi tuntia joka aamu alkaen heti, kun tyttöystävä lähtee töihin. Saton tyttöystävä on todennut, että on tärkeää, että ihmisellä on harrastuksia, eikä siis "pane pahakseen". Ei ole Suomessa tuollaisia ymmärtäjänaisia.

Lue lisää...

Itsenäinen vai yksinäinen?

Kirjoitin aiemmin julkaistussa blogitekstissäni yhteisöllisyyden puuttumisesta ajassa jossa elämme, ja esimerkiksi taloyhtiöiden yhteisistä pesutuvista ja niiden katoamisesta. Samanlaista ilmiötä tässäkin tekstissä käsitellään.

Yksinäisyys se vaan lisäntyy ja opiskelijoiden asunnottomuus, yksinhuoltajien rahapula samoin. Ei mene hyvin vanhuksillakaan, jotka kauhuissaan odottavat oman kodin seinien sisällä tapahtuvaa yksinäistä kuolemaansa. Miehet tuntevat pohjatonta yksinäisyyttä ja pojat tuntevat emotionaalista yksinäisyyttä.

Lue lisää...

Suomalainen nainen- uhka vai mahdollisuus?

Keski-ikäisiä suomalaisia naisia moititaan usein siitä, etteivät he välitä ulkonäöstään. Parikymppisenä kuolemattomuuteensa uskovana tytönheitukkana sitä uskoi itsekin, että minusta ei kyllä koskaan tule isona naista, joka ei piittaa ulkonäöstään. Piitaamattomuus oli synonyymi meikkaamattomuudelle ja asuvalinnoille, jotka koostuivat erilaisista trikoovaatekappaleista ja terveysandaaleista.

Olin väärässä. Kyllä keski-ikäiset naiset piittaavat hyvinkin paljon siltä miltä näyttävät, mutta he eivät piittaa vaan siitä, mitä muut heistä ajattelevat.

Lue lisää...

There's no business like kiinteistöbusiness

Kiinteistövälitysbisnes on ala, joka tulisi Suomessa räjäyttää kokonaan auki.

Koko ala on niin kirjava, että käsi ojossa tienestejä janoavia on enemmän, kuin maksajia. Sen takia menossa on jatkuvasti "ostajien markkinat" luomassa illuusiota siitä, että ostaja on pelin vahvin lenkki. Esimerkkinä talokaupasta voidaan käyttää suomalaisille ah niin rakkaan rintamamiestalon ostoprosessia. Rintamamiestalojen, eli rintsikoiden, ostajat koostuvat kahdenlaisista ihmisistä. Tässä tekstissä ei tällä kertaa käsitellä niitä masokisteja jotka ovat uusintakierroksella rintsikan ostossaan, vaan keskitytään niihin keltanokkiin, jotka eivät totisesti tiedä mitä tekevät. Rintamamiestalojen yhteydessä törmää poikkeuksetta termiin "nostalginen", mikä on välittäjien käyttämä synonyymi "helvetin vanhalle". "Maalaisromanttinen" tarkoittaa hilseilevää maalipintaa, ja "persoonallinen huonejako" sitä, että talossa ei ole yhtään käytännöllistä tilaa.

Lue lisää...

#tähtitoimittaja #fame #tyhjäntoimittaja


Aika moni lehtitoimittajaksi halajava sanoo, että haluaa toimittajaksi sen takia, että työssä saa tavata uusia ihmisiä ja käydä kivoissa paikoissa. Oikeastaan koko ajatus, että joku haluaa olla toimittaja, kertoo jo sen että hän ei todennäköisesti ole sitä. Olla toimittaja on vähän kuin olla homo. Toimittajaksi synnytään, eikä mikään muukaan onnistu, ellet toteuta minuuttasi. Maailmassa on tällä hetkellä ihmisiä, jotka olisivat loistavia toimittajia, mutta eivät pääse näyttämään taitojaan tai eivät uskalla myöntää itselleenkään, että kaikki paitsi sanomalehti on turhaa.

Hype alan ympärillä johtuu siitä, että on olemassa sellainen alan syöpäpesäke kuin "tähtitoimittajat". Nämä soihdunkantajat patsastelevat juhlissa VIP-kyltit kaulassa ja kaveeraavat julkkisten kanssa, sekä pyrkivät esiintymään itse kameran edessä. Heitä ei vaivaa krooninen riittämättömyyden tunne, pelko siitä että kirjoittamaansa juttuun olisikin saattanut jäädä jokin virhe, heitä ei pelota avata sähköpostejaan koska he tietävät, että heidän laatimansa jutut eivät herätä tunteita. Siksi he ovat tyhjäntoimittajia.

Lue lisää...

Tulkaa työpaikat takaisin, ja olkaa niin kuin ennenkin!

Sain elämäni ensimmäisen työpaikan kun olin 16 vuotias. Elettiin vielä sellaista aikaa, että ei ollut sähköistä hakua. Se oli hyvää aikaa se. Työtä haettiin astumalla firman ovesta sisään ja kysymällä, onko johtaja paikalla. Katsekontakti, kättely ja ensivaikutelman perusteella jo tiedettiin, onko mahdollisuuksia vai ei. Kuulin myöhemmin, että sain työpaikan pomon intuition perusteella, vaikutin reippaalta ja ahkeralta. Ja voi pojat, että olinkin.

Seuraava työpaikka tuli samalla tavalla. Työhaastatteluun pääsivät kaikki hakijat ja siinä kasvotusten oli helppo jutustella. Työ seurasi toistaan ja poiki lisää töitä, mutta ilman sitä ensimmäistä työpaikkaa ei olisi saanut niin sanotusti pulloa edes korkattua. Olisiko sitä tullut koskaan, jos olisi pitänyt lähettää työhakemus kirjeitse ilman välitöntä ihmiskontaktia?

Lue lisää...

Akateeminen hapatus

 

Yliopistokiusaaminen on kiusaamisen eliittiä. Mikä onkaan parempi kiusaamisen kohde tulevalle maisteri Haisulille, kuin taidoistaan epävarma introvertti, joka näyttää avoimesti osaamattomuutensa? Ennen kuin huomaakaan, hänet on imaistu akateemiseen pakettiautoon, missä jatkuvat ikuiset simputussitsit. Humanistiset maalitaulut asettuvat riviin jo fuksivuotena, ja ensimmäisen vuoden simputusjuhlista bongataan ne luuserit, jotka ovat tulleet opiskelemaan itselleen työpaikkaa, eivätkä pätemään ainejärjestön kinkereissä. Yliopisto on yksinäisten ihmisten hautausmaa, moni ei selviä opintojen aiheuttamasta kuormituksesta ja siitä raastavasta tunteesta, että verkostoituminen on oikeasti harhaa. Elämä yliopiston ulkopuolella on monen pelastus, mutta entäpä he jotka ovat muuttaneet opintojensa pariin toiselta puolelta Suomea ja ovat kaupungissa yksin?

Lue lisää...

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli(a)
Taivastelua
41 artikkeli(a)
Sami-Petteri Asikainen
17 artikkeli(a)
Anna Tenhu
22 artikkeli(a)
Aimo Salonen
61 artikkeli(a)
Hilppa
12 artikkeli(a)
Tiltu Taimela
3 artikkeli(a)
Jussi Viljala
1 artikkeli(a)

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä