Mietteitä maailman menosta ja ihmiselosta

Kirjoittaja on yhden kirjan julki saanut kaupunkilehden toimittaja, joka yrittää ymmärtää, mitä ihmettä tässä maailmassa ja oman pään sisällä oikein tapahtuu.

Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 1: Isompaan rooliin

Roukalahden ensi kesän teatterikausi alkoi tänään palaverilla, missä puhuttiin aikatauluista ja kartoitettiin, keitä kaikkia on tulossa mukaan. Ohjaaja Kai Paavilainen ja käsikirjoittaja Tiina Markkanen kertoivat tarinasta ja siitä, missä vaiheessa käsikirjoitus on nyt ja millaista esitystä aletaan tehdä.

Roukalahden kesäteatteri täyttää ensi kesänä 20 vuotta, ja sen kunniaksi tempaisemme komeasti kantaesityksen, pariskunta Markkanen–Paavilaisen ideoiman Luokkakuvan, missä seurataan samojen ihmisten elämää 8-vuotiaista koululaisista vuodelta 1956 aina vuoden 2019 seitsemänkymppisiksi, jotka kokoontuvat taas vanhalle tutulle punaiselle koululle.

Lue lisää...

Hyvä mies vielä kymmenen mutan jälkeenkin

Minulla on ystävä, Hannu, kohtalotoverini Muttaan Törmääjänä. Emme ole yksin. Moni tunnistaa tilanteen: olet ehdottoman kiihkeästi mutta myös valitettavan yksipuolisesti rakastunut, ja vaikka vanhasta kokemuksesta tiedät lopputuloksen, jaksat silti yrittää jälleen kerran. Jälleen kerran kuulet ne tutut sanat. Voi Aimo/Hannu kun sinä olet ihana ihminen ja luotettava ystävä ja minä rakastan näitä meidän ihania keskusteluja, mutta...

 

Lue lisää...

Kesäteatterin noviisin jehitys, osa 31: Kiitos!

Sunnuntaiaamu kello 6.58 ja olo on kuin Junnu Vainion tangosanoituksessa: oot ensimmäinen aatokseissain, miete myös viimeinen.

 

Lue lisää...

Kesäteatterin noviisin kehitys, osa 30: Jekut siivittivät yönäytöksen kesän parhaaksi vedoksi

Ohjaaja Kaitsu, älä lue tätä. Teimme tänään kaikkea sitä, mitä olet kieltänyt tekemästä edes viimeisissä näytöksissä: jekutimme toisiamme, joimme esityksessä oikeaa alkoholia ja villiinnyimme muuten vain. Martti vielä meinasi pudota yhdessä Perniö-kohtauksessa tuolilta ja tuoli putosikin. Ja Minna, melkein. Repesi nauramaan niin, että ei meinannut saada repliikkiään sanottua. Minnan nauru tarttui yleisöön ja siinäpä me hohotimme yhdessä: Minna, Martti, katsojat ja lavasteissa vuoroaan odottavat näyttelijätkin.

 

Lue lisää...

Vuonislahti

Tänään on uutisoitu, että Vuonislahden taiteilijatalo - paikka, jossa parhaillaan kirjoitan kirjaa - on talousvaikeuksissa. Talouspuoleen en ota kantaa. Jos käyttäjiä ei ole riittävästi eikä tuloja riittävästi kerry, on tosiasioita katsottava silmiin. Yksi Facebookista bongaamani kommentti minut kuitenkin pysäytti.

 

Lue lisää...

Kesäteatterin noviisin kehitys, osa 29: Ikävä iskikin jo nyt

Enpä olisi aamulla uskonut, kuinka hirveä ikävä on jo nyt. Jäljellä on vielä kaksi elokuista yönäytöstä, mutta kyllä jäähyväisten aika tuntuu olevan tänään, viiimeisen päivänäytöksen jälkeen. Parin viikon päässä odottavat yönäytökset ovat jotenkin oma irrallinen juttunsa. Aika moni meistä on jo siinä vaiheessa ehtinyt siirtyä omassa elämässään uuteen vaiheeseen. Minäkin.

 

Lue lisää...

Kesäteatterin noviisin kehitys, osa 28: Hahmon historia

Loppusuoralle tullaan: edessä viimeisen varsinaisen esitysviikon kolme esitystä. Tähän saakka nukuksissa olleetkin heräsivät. Torstain esitykseen on tulossa ainakin yksitoista omaa kaveriani, ja paineita on huomennakin, kun neljästä pojastani kolme (esikoinen oli jo ensi-illassa) tulee katsomoon. Joudun lunastamaan viime päivien hehkutukseni, jonka mukaan nyt se on hyvä, kun me kaikki, minäkin, olemme tulleet sinuiksi tarinan ja hahmojemme kanssa, ja kun me olemme oppineet nauttimaan yleisön edessä olemisesta ja tuomaan näyttämölle koko ajan uusia vivahteita.

 

Lue lisää...

Kesäteatterin noviisin kehitys, osa 27: Huonoja vitsejä

Yksi Roukalahden kesäteatterin ilmiöistä on Karvisen Martin huonot vitsit, jotka pitäisi koota kirjaksi. Tänään saimme esimerkiksi kuulla kysymyksen, mikä on vammautuneille ravihevosille vastaava kilpailu kuin ihmisurheilijoiden paralympialaiset. No parakonikisat tietysti.

 

Lue lisää...

Kesäteatterin noviisin kehitys, osa 26: Itkeekö siellä kukaan?

Onpa ollut hyvä yleisökesä. Tähän mennessä Roukalahden Avioliittosimulaattorin on nähnyt jo yli 3000 ihmistä ja ovat muuten nauraneet. Naurun kuulee, mutta kyyneleet vuodatetaan hiljaisesti, ja sitä olen mietiskellyt, onko siellä kukaan itkenyt. Siihenkin nimittän olisi aineksia.

 

Lue lisää...

Kesäteatterin noviisin kehitys, osa 25: Hassuuksia helteessä

Tänään repesin ensimmäistä kertaa nauramaan esityksen aikana kohdassa, jossa käsikirjoituksen mukaan ei kuulu nauraa. Helteestäkö lie johtunut. Oli jotenkin niin hulvaton olo, että en jaksa pitää tuota kovin suurena syntinä.

 

Lue lisää...

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
93 artikkelia
Aimo Salonen
98 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä