Taivastelua

Aikaa vai rahaa? Saako rahalla aikaa?

Kun marraskuussa jo alkaa kauppakeskusten hyllyt täyttyä jouluroinasta, huomaan itse siirtyväni välttelemään paikkoja, joissa jouluhumu on hulluinta. Oma joulun odotukseni alkaa vasta adventista ja silloinkin hieman vastahakoisesti. Silloin kuitenkin suostun jouluhömpötykseen ja annan sen kulkea ohi korvien ja silmien vihastumatta ja turhautumatta. En vihaa joulua, mutta kaupallinen osuus joulusta ja määrätön kulutus, jota joulu ruokkii ihmisissä, aiheuttaa minussa vastenmielisyyttä ja surua.

Nuoret keskustelivat joululahjoista, moni nuorista mietti, miten ostaa muille lahjoja, kun rahaa ei ole. Yksi nuorista kiusoitteli toista ostaneensa jo tälle lahjan. Sen toisen nuoren pakokauhuinen ja ahdistunut ilme, koska hän tiesi, ettei hänellä olisi varaa vastata lahjalla toisen lahjaan. Tällaisessa joulutodellisuudessako meidän täytyy todella elää?

Kysyin kerholaisilta, mitä he odottavat joululta. Useimmat odottivat totta kai lahjoja, mutta yhtenä tärkeänä odotettiin, että kaveri voisi tulla kylään ja olisi aikaa leikkiä, tehdä lumiukko ja pipareita. Ehkä kaveri voisi jäädä jopa yhdeksi yöksi. Ajattelin, että siinäpä se jälleen tulee, totuus, lapsen suusta. Joulun tärkein ja kallisarvoisin lahja mielestäni on antaa aikaansa toisille. Se on jotain sellaista, jota ei voi rahalla ostaa eikä sitä voi oikein laittaa pakettiin. Mutta niin lapsi kuin vähän vanhempikin arvostaa sitä varmasti.

Tai näin ainakin haluaisin ajatella. Olipa nimittäin kerran perhe, jonka sukulaiset asuivat kaukana, monen tunnin matkan päästä. Etukäteen perhe oli jo ilmoittanut tulevansa jouluksi kylään. Lahjoja ei tarvitsisi puolin ja toisin vaihtaa, tärkeintä olisi, että olisi aikaa jutella ja nähdä, viettää aikaa yhdessä. Sukulaiset ostivat lahjoja, perhe ei, niin kuin oli sovittu. Sukulaiset pahoittivat mielensä, ihmeteltiin, miten nyt noin ilman lahjoja. Perhe pahoitti mielensä, mietti, miksi heidän aikansa ja panostaminen matkustamiseen sukulaisten luo ei riittänyt. Mitä jäi siitä joulusta mieleen? Se, etten minä ole kyllin arvokas, jotta siinä olisi kylliksi. Markkinavoimat olivat tehneet aivopesutehtävänsä hyvin.

Ihminen ja hänen aikansa, joka on erilaisten laitteiden, ohjelmien, urheilun, ruoanlaiton, työn ja kaiken maailman hyörinän takia melko kortilla välillä, on oikeasti kallisarvoista valuuttaa. Elämä on kallisarvoinen ja ainutlaatuinen, tätä päivää emme saa enää takaisin rahallakaan. Lahjaksi yhteistä aikaa, voi tuntua hassulta ja vähäpätöiseltä, eihän siihen ole käytetty eurojakaan. Ne useat tunnit, jotka kulutan jouluostoksilla, voisinkin käyttää ystävän kanssa lenkillä, lapsen kanssa pulkkamäessä, puolison kanssa vaahtokylvyssä. Niitä hetkiä ei saa ostettua, ne täytyy vain elää.

-Jenna Johansson, nuorisotyönohjaaja-

Suomalainen sisu
Nimetön
 

Bloggarit

Taivastelua
85 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Aimo Salonen
97 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä