Arvio: Ei niin raadollinen elämä
Marisa Abelan roolityö kannattelee elokuvaa. Kuva: Dean Rogers
Back to Black
Ohjaus: Sam Taylor-Johnson
Kesto: 122 min.
Ikäraja: K-16
Ensi-ilta: 12.04.2024
Elämäkertaelokuva on haastava genre. Elokuvan tapahtumien oletetaan olevan yhtä tositapahtumien kanssa, mutta tämä vaikeuttaa usein hyvän elokuvan tekemistä. Pahimmillaan elokuva on vain kokoelma irrallisia tapahtumia. Välillä on puhuttu ”wikipedialismista” eli siitä, että juoni muistuttaa kuvitettua Wikipedia-artikkelia.
Back to Black tasapainottelee kuitenkin suhteellisen onnistuneesti elokuvallisen draaman ja tosiasioiden välillä. Se on tarina Amy Winehousesta, joka kuoli surullisen kuuluisassa 27 vuoden iässä. Ehkä jopa yllättäen asioita ennemmin silotellaan kuin dramatisoidaan. Elokuva on paljon pääosanesittäjä Marisa Abelan varassa. Tarina kerrotaan laulajan näkökulmasta. Juoni on kertomus siitä, kuinka laulajan eniten janoama asia eli suuri rakkaus jää tavoittamatta.
Elokuvan alussa Winehouse on uraansa aloitteleva muusikko.
Nuorella artistilla on kypsän soul-laulajan ääni ja tyyli. Levy-yhtiö haluaisi kuitenkin jotain kaavamaisempaa. Winehouse tapaa baarissa Blake Fielder-Civilen (Jack O’Connell), ja tämän jälkeen juoni keskittyy kaksikon väliseen suhteeseen. Nousu paparazzien piirittämäksi kuuluisuudeksi tapahtuu ikään kuin siinä sivussa. Ratkaisu toimii ainakin osittain. Elokuva ei yritä mahduttaa kaikkea mukaan.
Amy Winehousen elämää on kerrattu myös Asif Kapadian ohjaamassa dokumentissa Amy (2015). Dokumentti antoi ristiriitaisemman kuvan kuin Sam Taylor-Johnsonin ohjaama elokuva. Dokumentti esitti artistin suhteen päihteisiin, puolisoon ja isään raadollisemmin.
Taylor-Johnsonin ohjaama elokuva ei mässäile kohuaiheilla. Se ei myöskään tee laulajasta uhria. Päihdeongelma tai väkivalta eivät nouse etualalle. Toisaalta isä Mitchistä (Eddie Marsan) maalataan liiankin suuri hyväntekijä.
Elokuva on saanut laulajan perikunnan hyväksynnän. Tämä selittänee sen, että suhde perheeseen esitetään lähes ongelmattomana.
Lopputuloksena on rakkaustarina, jossa mikään ei ärsytä, mutta elämäkertana se on hyvin tavanomainen. Sam Taylor-Johnson on tehnyt elämäkertaelokuvia aiemminkin. Esikoisohjaus Nowhere Boy (2009) kertoi John Lennonin nuoruusvuosista.